Wikipedia

Siviilivalmius

Siviilivalmius on Suomen Sisäministeriön laatiman määritelmä mukaan huoltovarmuutta, pelastuspalvelua, väestönsuojelua sekä kriittisen infrastruktuurin suojelua edistävää ja ylläpitävää toimintaa[1]. Pelastusopiston määritelmän mukaan siviilivalmius on kansalaisten turvaamista turvallisuusuhkia vastaan, pitäen sisällään myös laaja-alaista viranomaisyhteistyötä [2]. Siviilivalmius uutena yhteiskunnallisena toimintamuotona on osa turvallisuusajattelun muutostrendiä kohti laajempaa näkemystä, jossa turvallisuus nähdään niin kansalaisten kuin organisaatioiden yhteisenä vastuuna [3].

Turvallisuuskäsitteiden terminologiasta muokkaa

Valtioneuvoston vuoden 2023 raportin mukaan määrittelemättömät turvallisuuskäsitteet aiheuttavat laaja-alaista hämmennystä[3] ja esimerkiksi siviilivalmiuden käsitteestä on esitetty useita eri tulkintoja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti[4]. Siviilivalmiutta ei ole määritelty virallisesti turvallisuuskäsitteenä. Aiemmin virallistetulla siviilivalmiuteen liittyvällä kokonaisturvallisuuden termillä on pyritty varmistamaan teeman yhteinen ymmärrys ja saamaan aikaan yhteisiä toimintamalleja turvallisuuden parissa työskentelevien välillä[5] sekä tukemaan yleistä huoltovarmuutta[6]. Suomen Pelastusalan Keskusliiton (SPEK) aloitteesta toteutetut Varautumisen ja väestönsuojelun sanastot vuodelta 2007[7] ja vuoden 2014 Kokonaisturvallisuuden sanastona (TSK 47). Sanaston viimeisin päivityskierros valmistui vuonna 2017[5].

Siviilivalmiuden lähihistoria muokkaa

Kansallisesti siviilivalmiuden käsite pohjautuu varautumisen tematiikkaan, kotivaraan [3][8]. Sisällöllisesti kotivara tarkoittaa kriistitilannetta varten hankittua kuivassa tilassa tai astioissa säilöttävää ruokaa, lääkkeitä ja muita välttämättömiä tarvikkeita sekä vesisäiliöitä[9]. Kotivarasta, ja tarpeesta varautua siviilinä, on tutkimusten perusteella tullut keskeinen kulttuuri-ilmiö sotakokemusten tuoman niukkuuden seurauksena[10] [11] . Tämä siviilivalmiutta tukeva kansalaistoiminta on ilmennyt 2000-luvulla kulttuurisesti esimerkiksi ilmaisien ämpäreiden jonottamisena [12][13].

Suomessa siirryttiin laajaan turvallisuuskäsitykseen 1990-luvulla samanaikaisesti kansainvälisen kylmän sodan jälkeisen turvallisuusparadigman muutoksen kanssa[14]. Laajalla turvallisuuskäsityksellä tarkoitetaan sitä, että kansallisen turvallisuuden perusta nähdään muodostuvan monipuolisesti eri toimijoiden ja niiden yhteistyön kautta[15] . Suomessa tämä kokonaisvaltainen ajattelu on ollut läsnä maanpuolustuksen suunnittelussa ainakin 1950-luvulta lähtien ja 2000-luvun alusta alkaen vähitellen esiintyä virallisesti kokonaisturvallisuuden käsitteenä [16].

Siviilivalmiuden kansainvälistä terminologiaa muokkaa

Vuonna 1973 Yhdysvaltojen Puolustusvalmiusviraston (eng. Defence Civil Preparedness Agency) julkaisemassa raportissa korvattiin väestönsuojelu - käsite siviilivalmius - käsitteellä, sillä Yhdysvaltain hallitus halusi varautua ydinaseuhkiin aiempaa laaja-alaisemmin. Yhdysvalloissa siviilivalmiuden käsitteeseen sisältyy myös väestönsuojeluun liittyviä toimenpiteitä, kuten väestönsuojien rakentamista [17]..

Lähdeluettelo muokkaa

  1. ↑ Sisäministeriö: Turvallinen ja kriisinkestävä Suomi : pelastustoimen strategia vuoteen 2025 julkaisut.valtioneuvosto.fi. 6.6.2016. Viitattu 14.2.2024.
  2. ↑ Pelastusopisto: Siviilivalmiuden koulutus 2023. Pelastusopisto. Viitattu 14.2.2024.
  3. ↑ a b c Ville-Pekka Niskanen, Petri Uusikylä, Harriet Lonka, Pertti Ahonen, Kari Laitinen, Vesa-Pekka Tervo, Harri Ruoslahti, Petri Huttunen: Onko siviilivalmiudelle tarvetta Suomessa? : Siviilivalmiuden käsite, käyttö ja lisäarvo osana kansallista varautumista julkaisut.valtioneuvosto.fi. 17.1.2024. Viitattu 14.2.2024.
  4. ↑ Ville-Pekka Niskanen, Petri Uusikylä, Harriet Lonka, Pertti Ahonen, Kari Laitinen, Vesa-Pekka Tervo, Harri Ruoslahti, Petri Huttunen: Onko siviilivalmiudelle tarvetta Suomessa? : Siviilivalmiuden käsite, käyttö ja lisäarvo osana kansallista varautumista julkaisut.valtioneuvosto.fi. 17.1.2024. Viitattu 14.2.2024.
  5. ↑ a b Sanastokeskus TSK ry: uploads/2018/02/Kokonaisturvallisuuden_sanasto.pdf Kokonaisturvallisuuden sanasto (TSK 50) 2017. Sanastokeskus TSK ry..
  6. ↑ Henri Backman, Pertti Hämäläinen, Eeva Vahtera: Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko julkaisut.valtioneuvosto.fi. 15.9.2022. Viitattu 14.2.2024.
  7. ↑ Sanastokeskus ry.: ja_v%C3%A4est%C3%B6nsuojelun_sanasto_tsk_38-298.html Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (TSK 38) 2023. Sanastokeskus ry.. Viitattu 14 Hel 2024.
  8. ↑ Ahlström A & Rautavirta­ H. K.: Kotivara tutkimus­ ja kehitystyön kohteena Bolus. 2000. Viitattu 14 Feb 2024.
  9. ↑ Ristikangas, W.: Kansalaisten omatoiminen varautuminen ja kriisinkestävyys 2023 SPEK tutkii. 2023. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Viitattu 14 Feb 2024.
  10. ↑ Kaija Rautavirta: Sodan kokemukset synnyttivät kotivaran. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 5.10.2021, 58. vsk, nro 3. doi:10.23990/sa.109134. ISSN 0355-5097. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Lähdesmäki, A: Kotitalouksien resilienssi ja riskikäsitykset äärimmäisistä ilmiöistä. Kandidaatin tutkielma, 2022. Tampereen yliopisto. Artikkelin verkkoversio. fi
  12. ↑ Savikko, M.: Telia Kaupan asiointikokemuksen kehittäminen palvelumuotoilun, asiakasymmärryksen ja teknologian avulla. Opinnäytetyö. 2020. LAB - ammattikorkeakoulu. Viitattu 14 Feb 2024.
  13. ↑ Aleksi Pannula: Sissimarkkinoinnin lähihistoria : vertaileva tutkimus kymmenestä kampanjasta laturi.oulu.fi. 20.3.2020. Viitattu 14.2.2024.
  14. ↑ Barry Buzan: New patterns of global security in the twenty-first century. International Affairs, 1991-07, 67. vsk, nro 3, s. 431–451. doi:10.2307/2621945. ISSN 1468-2346. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Kari Laitinen: Turvallisuuden todellisuus ja problematiikka: tulkintoja uusista turvallisuuksista kylmän sodan jälkeen. Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 978-951-44-4661-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.2.2024). fi
  16. ↑ Vesa Valtonen, Minna Branders: Tracing the Finnish Comprehensive Security Model. Routledge, 2020. ISBN 978-1-003-04553-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.2.2024).
  17. ↑ Alfassa, S.: The Evolution of American Civilian Defense into Modern Emergency Management. Fire Engineering. 2012. Viitattu 14 Feb 2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siviilivalmius&oldid=22191602”