Siroarnikki
Siroarnikki eli tunturiarnikki eli arnikki (Arnica angustifolia) on pohjoisella pallonpuoliskolla kasvava kauniskukkainen arnikkilaji. Siroarnikki on Suomessa uhanalainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sitä kasvaa Suomessa alle sadassa paikassa.[1]
| Siroarnikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Arnikit Arnica |
| Laji: | angustifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arnica angustifolia |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Siroarnikki on monivuotinen ja kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Sen varsi on hento ja etenkin latvaosasta tiheään karvainen. Varren tyvellä on lehtiruusuke. Vastakkain olevia ruodittomia varsilehtiä on yksi tai kaksi paria. Lehtilapa on suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehytlaitainen, lähes silposuoninen ja lyhytkarvainen. Kukinto on 3–5 cm leveä, yksittäinen ja usein nuokkuva keltainen mykerö. Toisinaan esiintyy 1–4 muuta mykeröä varsilehtien hangassa. Siroarnikki kukkii heinä-elokuussa.[2]
Levinneisyys muokkaa
Siroarnikki esiintyy laajasti pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla tai subarktisilla alueilla.[3] Laji jaetaan neljään eri alalajiin, jotka eroavat levinneisyydeltään toisistaan:[3][4]
- tunturisiroarnikki (A. angustifolia subsp. alpina) – Euraasiassa: Fennoskandia, Luoteis-Venäjä, Siperian länsiosa.
- amerikansiroarnikki (A. angustifolia subsp. angustifolia) – Pohjois-Amerikassa: Kanada, Grönlanti, Yhdysvalloissa Alaska ja Montana.
- siperiansiroarnikki (A. angustifolia subsp. iljinii) – Euraasiassa: Luoteis-Venäjä, Siperia, Kazakstan ja Mongolia.
- A. angustifolia subsp. tomentosa – Pohjois-Amerikassa: Kanada.
Fennoskandiassa siroarnikkia tavataan Pohjois-Norjan ja -Ruotsin tuntureilla, paikoitellen Pohjois-Suomessa, Petsamon tunturialueella sekä Kuolan niemimaalla.[5] Suomessa siroarnikkia kasvaa Enontekiön ja Inarin Lapissa sekä Kuusamossa ja Sallassa.[6] Vuonna 2009 tehdyissä kartoituksissa laji löydettiin Suomesta 73 kasvupaikalta.[1]
Elinympäristö muokkaa
Siroarnikki kasvaa kalkkipitoisilla, melko kuivilla ja valoisilla paikoilla: tunturikankailla ja rotkojen ja pahtojen seinämillä olevilla pienillä hyllyillä. Laji on kalkinvaatija.[2] Suomessa suurin osa siroarnikin kasvupaikoissa sijaitsee suojelualueilla. Kauniskukkaista kasvia saattaa kuitenkin uhata laiton keräily ja kasvupaikkojen kuluminen.[6]
Käyttö muokkaa
Siroarnikin sukulaislajeja, kuten etelänarnikkia (Arnica montana) ja idänarnikkia (Arnica sacchalinensis), käytetään rohtokasveina.[7]
Lähteet muokkaa
- Jäkäläniemi Anne: Arnikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 73–74.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Laitinen, T. & Ilmonen, J. 2009: Metsähallituksen vastuulajien tila ja suojelutaso vuonna 2006. Arnikki – Arnica angustifolia Vahl. – Tietolomake, lajit. Metsähallitus, 4 s. http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/arnikki_2006.pdf Viitattu 22.10.2017.
- ↑ a b Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998, s. 432.
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Arnica angustifolia Plants of the World Online. 2020. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Arnica (alalajien nimiä)
- ↑ Den virtuella floran: Fjällarnika (Arnica angustifolia) (ruotsiksi) Viitattu 24.11.2009.
- ↑ a b Jäkäläniemi Anne: Arnikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 73–74.
- ↑ Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982, s. 89.