Siperiantiikeri
Siperiantiikeri eli amurintiikeri (Panthera tigris altaica) on yksi tiikerin alalajeista tai populaatioista.
| Siperiantiikeri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | Suurkissat Panthera |
| Laji: | Tiikeri tigris |
| Alalaji: | altaica |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Panthera tigris altaica |
|
 Siperiantiikerin levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Koko
muokkaaSiperiantiikeriurokset painavat 125–200 kiloa ja pituutta niille kertyy häntä poisluettuna noin 1,8–2,1 metriä. Naaraat ovat yleensä pienempiä, sillä paino jää 113–127 kiloon ja pituuskin 1,7-1,8 metriin ilman häntää.[2] Vuonna 1943 Mantšuriassa Sungari-joella tapettiin urostiikeri, jonka kerrottiin olleen noin 300 kilon painoinen. Pituudeksi ilmoitettiin 330 senttiä, hännän pituuden ollessa noin metrin. On olemassa väitteitä tiikereistä, joiden painot olisivat olleet välillä 318–384 kiloa ja jopa 408 kiloa, mutta ne tulevat kyseenalaisista lähteistä.
Levinneisyys
muokkaaSiperiantiikerit elävät Amurjoen lähistöllä itäisessä Siperiassa. Sillä on muita tiikereitä pidempi turkki. Se on erittäin uhanalainen ja vuonna 1940 arvioitiin, että niitä oli jäljellä enää vain noin 40 yksilöä,[3] jotka vaelsivat laajoilla alueilla. Viimeisten arvioiden mukaan tiikereitä elää vapaana 480–520 yksilöä[3] ja kanta on vahvistumassa hiljalleen. Siperiantiikerin reviiri voi olla tuhannen neliökilometrin laajuinen, ja niiden on usein vaikea löytää toisiaan paritteluaikana. Lajin yksilöitä elää vankeudessa paljon enemmän kuin luonnossa.
Suojelu
muokkaaAmur Leopard and Tiger Alliance eli ALTA oli Amurin kissapetojen suojeluun osallistuvien yhteisöjen kattojärjestö, joka yhdistyi vuoden 2018 alussa 21st Century Tiger -järjestön kanssa. Uusi järjestö kantaa nimeä WildCats Conservation Alliance. Myös Korkeasaari kuuluu siihen. WildCatsin suojelupartiot valvovat kissapetojen elinalueita metsästäjien ja metsäpalojen varalta. Alueen kylissä ja kouluissa tehdään ympäristökasvatusta ja karjanomistajille korvataan kissapetojen aiheuttamat karjanmenetykset.[4] [5]
Eurooppalaiset eläintarhat ylläpitävät lajin suojeluohjelmaa, jolla ylläpidetään tervettä tarhakantaa. Myös Korkeasaaren tiikerit ovat osa tätä ohjelmaa. [5]
Lisääntyminen
muokkaaSiperiantiikerin kiima-aika ajoittuu talveen. Silloin uros haeskelee kumppania elinpiiriltään. Ellei kukaan huomaa sen pistävää hajua, se alkaa karjua tullakseen havaituksi. Uros ja naaras saattavat paritella jopa sata kertaa muutaman päivän aikana ja eroavat sitten.
Naaras kantaa pentuja runsaat kolme kuukautta, ja poikii 2–5 poikasta suojaiseen piiloon. Poikasten varttuminen aikuisiksi on kaikkea muuta kuin varmaa ja taistelu olemassaolosta on epätoivoista. Poikaset nahistelevat emonsa nisistä ja lihovat maidolla. Jos emo joutuu siirtämään pentunsa uuteen paikkaan, se aloittaa vahvimmasta, sillä aina se ei ehdi kantaa kaikkia poikasiaan turvaan. Pentujen suurin uhka on vieras uros. Vallatessaan kilpailijan elinpiirin se tappaa kaikki löytämänsä pennut, jotta voisi paritella emon kanssa.
Ravinto
muokkaaPääosa, arviolta noin 90 prosenttia, siperiantiikerin saaliseläimistä koostuu villisioista, saksanhirvistä, metsäkauriista ja japaninhirvistä. Satunnaisesti se syö myös hirviä, myskihirviä, kiinangoraaleja, ruskeakarhuja, kauluskarhuja, susia, kettuja, supikoiria, Meles leucurus -mäyriä, ilveksiä ja kesykoiria.[6] Ruskeakarhujen osalla tiedossa olevat tapaukset ovat naaraita tai poikasia. Ruskeakarhu-urokset ovat täysikasvuisina liian suuria ja voimakkaita tiikerille.
Tiikeri hiipii vaivihkaa saaliinsa perässä ja ryntää tai loikkaa sitten uhrinsa kimppuun. Purema niskaan murskaa tavallisesti selkärangan ja selkäytimen, mutta tiikeri voi myös tukahduttaa kamppailevan uhrin kurkusta puremalla. Tiikeri pitää saaliinsa kiinni upottamalla kyntensä sen kylkiin tai selkään. Vaikeammissa kamppailuissa siperiantiikeri voi käyttää voimakkaita takaraajojaan saaliin tappamiseen. Siperiantiikerin kynnet voivat kasvaa jopa 10 senttimetrin pituisiksi.
Tappamansa eläimen tiikeri raahaa suojaan saadakseen aterioida rauhassa. Se saattaa syödä jopa 40 kiloa lihaa kerralla. Tiikeri peittää saaliinsa maahan, pysyttelee noin sadan metrin säteellä paikasta ja voi käydä aterioimassa jopa viikon ajan haaskallaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ Miquelle, D., Darman, Y. & Seryodkin, I: Panthera tigris ssp. altaica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Arsenyev, Vladimir K.: Across the Ussuri Kray: Travels in the Sikhote-Alin Mountains, s. 177. Bloomington, Indiana: Indiana University Press, 2016. ISBN 978-0-253-02219-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.8.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Siperiantiikeri elpyi sukupuuton partaalta Yle Uutiset. 12.4.2007. Viitattu 10.10.2015.
- ↑ Amurintiikeri Korkeasaari.
- ↑ a b Korkeasaari: AMUR-hanke Korkeasaari. Viitattu 17.3.2021. (englanti)
- ↑ Miller, Clayton S. et al: Estimating Amur tiger (Panthera tigris altaica) kill rates and potential consumption rates using global positioning system collars. Journal of Mammalogy, 16.8.2013, 94. vsk, nro 4, s. 845–855. doi:10.1644/12-MAMM-A-209.1 ISSN 1545-1542 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- ITIS: Panthera tigris altaica (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Panthera tigris altaica, the Siberian tiger (englanniksi)
¹ kuollut sukupuuttoon