Siperianorapihlaja
Siperianorapihlaja (Crataegus sanguinea) on ruusukasvien heimoon ja orapihlajien sukuun kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Siperian[1] eteläosissa, Mongoliassa ja Kiinan kaikkein pohjoisimmissa osissa.
| Siperianorapihlaja | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Orapihlajat Crataegus |
| Laji: | sanguinea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Crataegus sanguinea |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Siperianorapihlaja kasvaa kaksi tai kolme metriä korkeaksi pensaaksi.[2] Sen tertuissa kasvavat raadonhajuiset kukat ovat pieniä ja valkoisia.lähde? Kasvi kukkii heinäkuussa. Kukasta kypsyvä punainen[2], marjamainen hedelmä on itse asiassa omenan kaltainen epähedelmä.lähde? Siperianorapihlajan orat ovat lyhyet tai ne voivat puuttua kokonaan.[1][2]
Suomessa siperianorapihlaja menestyy vyöhykkeillä I–VII. Se on hyvin talvenkestävä ja viihtyy aurinkoisilla paikoilla.[2]
Maailman suurin elossa oleva siperianorapihlaja kasvaa Washingtonissa Seattlen Volunteer Parkissa.
Käyttö muokkaa
Siperianorapihlajaa viljellään syömäkelpoisten hedelmiensä vuoksi. Hedelmiä voi syödä sekä raakoina että kypsennettyinä. Niistä voi valmistaa hilloa, hyytelöä ja hedelmäsäilykkeitä. Siperianorapihlajaa kasvatetaan puutarhoissa ja sitä käytetään pensasaitana[2].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Aitaorapihlaja Luontoportti. Viitattu 16.1.2021.
- ↑ a b c d e Räty, Ella: Viheralueiden puut & pensaat, s. 17. Helsinki: Puutarhaliitto ry, 2005. ISBN 951-8942-60-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laji.fi: Siperianorapihlaja (Crataegus sanguinea)
- ITIS: Crataegus sanguinea (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Crataegus sanguinea (englanniksi)
- Flora of China: Crataegus sanguinea (englanniksi)
