Sinisilli

Sinisilli (Alosa aestivalis) on sillien (Clupeidae) heimoon ja kantasillien (Alosinae) alaheimoon kuuluva anadrominen meri-, murto- ja makeissa vesissä elävä kalalaji. Sinisilli on aiemmin luettu sukuun Pomolobus[1].

Sinisilli
Blueback herring fish image.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Sillikalat Clupeiformes
Alalahko: Clupeoidei
Heimo: Sillit Clupeidae
Alaheimo: Kantasillit Alosinae
Suku: Alosa
Laji: aestivalis
Kaksiosainen nimi

Alosa aestivalis
(Mitchill, 1814)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sinisilli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinisilli Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Sinisillin tavallinen pituus on 27,5 senttimetrin luokkaa. Maksimissaan se voi olla 40 senttimetrin mittainen. Suurin julkaistu paino on 200 grammaa. Sinisillillä on luustossaan 47–53 nikamaa. Peräevässä on 15–21 pehmeää eväsädettä. Yläleuassaan sinisillillä on erillinen lovi ja alaleuka erkanee selvästi sen suusta. Sinisillillä on leukojensa etuosassa pienen pienen hampaat, jotka kuitenkin katoavat iän myötä. Sinisillin selkä on tummansininen, joskus sinertävänharmaa. Kyljessä kidusten vieressä kehon yläosassa on tumma täplä.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Sinisilliä tavataan Atlantin valtameren rannikolla alueella Kanadan Cape Bretonin saaresta Nova Scotiassa Yhdysvaltain St. Johns-joelle. Sitä on tuotu tekojärviin useissa osavaltioissa,[2] ja sitä on tavattu vieraslajina ainakin Alabamassa, District of Columbiassa, Floridassa, Georgiassa, Marylandissa, New Yorkissa, Etelä-Carolinassa, Pennsylvaniassa, Pohjois-Carolinassa, Tennesseessä, Texasissa, Vermontissa ja Virginiassa.[3] Sinisillin populaatiot ovat viimeisen 15 vuoden aikana vähentyneet arviolta 30 prosenttia, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteleekin sen vaarantuneeksi lajiksi.[1]

Ravinto ja elintavatMuokkaa

Sinisillin ravintoa ovat pienet kalat, hankajalkaiset ja pienet katkaravut.[2] Ne elävät suolaisessa vedessä. Ne vaeltavat keväällä makeisiin vesiin, joissa ne kutevat syvissä vesissä. Useat mätimunista laskeutuvat pohjalle, missä ne takertuvat soraan, kiviin, tukkeihin tai muihin kohteisiin. Poikaset muuttavat merivesiin 3–7 kuukauden kuluttua syntymästään.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c NatureServe: Alosa aestivalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  2. a b c Alosa aestivalis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  3. a b Fuller, P.; Jacobs, G.; Larson, J.; Fusaro, A.; Neilson, M.: Alosa aestivalis (Mitchill, 1814) NAS Nonindigenous Aquatic Species. Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)