Sinatran oppi oli muun muassa Neuvostoliiton ulkoministeriön ja Yhdysvaltojen johdon julkisuudessa käyttämä nimitys Neuvostoliiton uudesta ulkopoliittisesta linjasta kylmän sodan päättyessä 1980–1990-lukujen taitteessa. Sinatran oppi korvasi vuodesta 1968 vallalla olleen Brežnevin opin. Nimi viittasi yhdysvaltalaisen Frank Sinatran tunnetuksi tekemään lauluun ”My Way” (kirjaimellisesti ”Oma tieni”), sillä Neuvostoliiton johto oli päättänyt antaa itäblokin valtioiden mennä omia polkujaan ilman Neuvostoliiton poliittista tai sotilaallista väliintuloa. Aikaisemmin Neuvostoliitto oli puuttunut Brežnevin opin mukaisesti jopa sotilastoimin, jos jokin sosialistimaa teki liian rohkeita uudistuksia ja Neuvostoliitto katsoi kommunistien ylivallan olevan uhattuna.

Neuvostoliiton ulkoministeri Eduard Ševardnadze julisti Brežnevin opin päättyneeksi 23. lokakuuta 1989 pitämässään puheessa. Linjamuutoksen vahvisti ulkoministeriön lehdistöedustaja Gennadi Gerasimov kaksi päivää myöhemmin tiedotustilaisuudessa, joka pidettiin Helsingissä Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin Suomen-vierailun yhteydessä[1]. Gerasimov sanoi Sinatran opin korvanneen Brežnevin opin: ”Sovellamme nykyään Frank Sinatran oppia hänen laulunsa ’I Did It My Way’ mukaan. Jokainen maa päättää itse minkä tien valitsee.”[2][3]

Sinatran oppi johti käännekohtaan maailmanhistoriassa, kun maa toisensa jälkeen sovelsi uutta oppia käytännössä. Vuoteen 1989 sattuivat muun muassa Neuvostoliiton vetäytyminen Afganistanista, Puolan ensimmäiset vapaat vaalit, joissa valtaan nousivat muut kuin kommunistit, Unkarin julistautuminen tasavallaksi kansantasavallan sijaan, Tšekkoslovakian samettivallankumous, Romanian kansannousu ja Berliinin muurin murtuminen. Itä-Saksan kovan linjan kommunistihallitus oli laskelmoinut Neuvostoliiton väliintulon olevan ainoan vaihtoehdon tiukoille matkustusrajoituksille Saksojen välillä. Kun Neuvostoliitto ilmoitti, ettei se aikonut puuttua muiden maiden politiikkavalintoihin, hämilleen joutunut Itä-Saksan hallitus vapautti matkustamisen länteen, mikä johti muutamassa päivässä muurin murtamiseen.[4]

Yhdysvallat reagoi virallisissa kannanotoissaan Sinatran oppiin myönteisesti, mutta varovaisesti. Yhdysvaltojen varapresidentti Dan Quayle sanoi Yhdysvaltojen toivovan perestroikan onnistumista, mutta muistutti käänteisenkin kehityksen mahdollisuudesta: ”He puhuvat Frank Sinatran opista, mutta älkää unohtako Nancy Sinatran oppia laulusta ”These Boots Are Made for Walkin’!” Nancy Sinatran esittämässä laulussa varoitetaan saappaista, jotka kävelevät kuulijan ylitse.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Juha-Matti Ritvanen: Mureneva kulmakivi – Suomi, Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989–1992, s. 74. Siltala, Helsinki 2021.
  2. Los Angeles Times: "Sinatra Doctrine" at Work in Warsaw Pact, Soviet Says. Los Angeles, 25.10.1989.
  3. ABC News: Good Morning America -TV-ohjelma. New York, 25.10.1989.
  4. BBC World Service: 1989 Europe's Revolution. Lontoo, 9.11.2009.
  5. Arias-King, F.: From Brezhnev Doctrine to Sinatra Doctrine: interview with Gennady Gerasimov. Demokratizatsiya, 22.3.2005.