Simo Palosuo

Simo Urmas Olavi Palosuo (31. joulukuuta 1918 Helsinki27. marraskuuta 1998 Järvenpää) oli ylijohtaja, opetusneuvos ja rovasti. Hän oli Järvenpäässä sijaitsevan Seurakuntaopiston johtaja vuosina 1960–1972 sekä Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliiton pääsihteeri 1972–1982. [1]

Palosuon vanhemmat olivat ministeri, ylijohtaja ja maanviljelysneuvos Uuno Brander ja Helena Brander (o.s. Karttunen).

Palosuo pääsi ylioppilaaksi 1937 ja suoritti teologin tutkinnon 1943. Hän oli kirkon nuorisotyöntekijäkoulutukseen monin tavoin vaikuttanut opetusneuvos. [2]

Palosuo toimi 1940-luvulla Keski-Helsingin seurakunnan nuorisotyöstä vastaavana pappina. Tuolloin hänen mieltään askarrutti se, että kirkon nuorisotyöntekijät olivat teologeja, eikä heillä ollut varsinaista koulutusta tehtäväänsä. Kirkon nuorisotyöntekijäkoulutuksen sekä myöhemmin diakoniakoulutuksen järjestämisestä ja kehittämisestä tulikin hänen keskeinen elämäntehtävänsä, kun hänet kutsuttiin Järvenpäässä toimivan Seurakuntaopiston Säätiön nuoriso-opiston johtajaksi 1948.lähde?

Ensimmäinen hänen johdollaan toteutettu kirkon nuoriso-ohjaajakurssi valmistui 1950. Tuolloin kuitenkin säätiön alaisuudessa olleet nuoriso-opisto ja Luther-opisto yhdistettiin, ja johtajaksi tuli Martti Simojoki. Palosuo jatkoi nuorisotyökoulutuksesta vastaavana opettajana ja opiston varajohtajana, kun Martti Simojoki valittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi. Palosuo valittiin 1960 Järvenpään seurakuntaopiston ja Luther-opiston johtajaksi.lähde?

Simo Palosuo siirtyi opistotyöstä Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliiton avoimeksi tulleeseen pääsihteerin virkaan 1972. Uuden viran keskeisiin tehtäviin kuuluivat muun muassa kirkkopäivät, yhteisvastuukeräykset sekä sotainvalidien hengellinen toiminta. Koulutusasiat olivat osa hänen toimenkuvaansa myös keskusliiton pääsihteerinä. Pääsihteerinä hän toimi vuoteen 1982 asti kunnes jäi eläkkeelle.lähde?

Virkatehtäviensä ohella Palosuo toimi monissa kirkollisissa luottamustehtävissä. Kotimaa-lehden hallituksessa hän istui eläkevuosiinsa asti. Hän oli myös valtion nuorisotyölautakunnan jäsen ja puheenjohtaja vuodesta 1965 lähtien.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. V. J. Palosuo: Sukuunsa suopetäjä. Telénin koivikkolainen sukuhaara, 1982.
  2. Pappi kehitti kirkon nuorisotyökoulutusta. Helsingin Sanomat, 8.12.1998.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Toiviainen, Kalevi. Kirkon kaapin päällä: 100 vuotta − 50 vaikuttajaa. Kirjapaja 2000.