Simo Alitalo

Simo Alitalo (s. 1954) on suomalainen ääni- ja mediataiteilija. Hän tekee ääni-installaatioita, tilateoksia ja radiotaidetta. Alitalo asuu Turussa ja työskentelee pääasiassa Turussa ja Helsingissä. Hän on opiskellut filosofiaa, musiikkitiedettä, kulttuurihistoriaa ja elokuvatutkimusta Turun yliopistossa ja valmistelee taiteen väitöstyötä Kuvataideakatemiassa aiheena äänitaide. Hän on tehnyt myös kokeellisia feature-ohjelmia Yle Radio 1:n Radioateljeelle sekä toiminut äänitaiteen kuraattorina ja luennoitsijana.

Alitalo on myös opettanut muun muassa äänen ja kuvan suhdetta audiovisuaalisissa medioissa kuten elokuvassa. Hän toimii aktiivisesti kansainvälisissä äänitaiteen yhteisöissä ja on esimerkiksi World Forum for Acoustic Ecology -järjestön perustajajäseniä. Hänen ääni-installaatioitaan on ollut esillä Suomen lisäksi useissa Euroopan maissa sekä Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa.

Radioateljeelle Alitalo on tehnyt kymmeniä ohjelmia. Yhdessä runoilija Markku Innon kanssa hän on tehnyt lukuisia amerikkalaisen ja eurooppalaisen nykyrunouden esittelyjä. ”Liipoon laulu, turkulaista runon poljentoa” -ohjelma sai YLEn kunniamaininnan vuonna 2004 (Koura 2004).

Syksyllä 2010 Alitalo kuratoi Aboa Vetus & Ars Nova museoon Klangi-äänitaidenäyttelyn yhdessä Tuike Alitalon ja Silja Lehtosen kanssa. Klangi on merkittävimpiä Suomessa järjestettyjä äänitaiteen esittelyjä, jossa oli teoksia seitsemältä kansainvälisesti tunnetulta äänitaiteilijalta Euroopasta, Kanadasta ja Australiasta.

Turku 2011 kulttuuripääkaupunkivuoden yhteydessä Alitalo oli taiteellisena suunnittelijana Suomen Akustisen Ekologian Seuran hankkeessa ”Turku kuuntelee” ja toteutti kulttuuripääkaupunkisäätiön tilaustyönä juhlavuoden avajaisiin tammikuussa 2011 Aurajoksisinfonian, joka oli ääniperformanssi laivan sumutorville, mustaruutikanuunoille, sireeneille ja puhallinsoittajille.

Vuonna 2011 tilasi The Collection museo Lincolnissa, Itäisessä Englannissa Alitalolta mittavan 16-kanavaisen ääniteoksen ”Carta de Ausuculto”. Teos oli äänimuotokuva Lincolnin lähistöllä entisöitävästä muinaisesta lehmuslehdosta. Alitalo äänitti metsän äänimaisemaa kolmen kuukauden residenssissä, keväällä kesällä ja syksyllä 2010. Residenssi oli osa Lontoon 2012 Olympialaisten kansainvälistä kulttuuri- ja taideohjelmaa.

Vuonna 2011 Alitalolle myönnettiin Taiteen valtionpalkinto ja vuonna 2016 ylimääräinen taiteilijaeläke.

Vuonna 2012 Simo Alitalo ja työkumppaninsa Tuike Alitalo saivat Suomen Kulttuurirahastolta rahoituksen suomalaisia äänimaisemia kartoittavaan taideprojektiin Kuulumia.

Vuosina 2021-24 Simo Alitalo on työskennellyt yhdessä kumppaninsa Tuike Alitalon kanssa yhteisöllisessä äänitaide projektissa Sonic Commons. Hanketta on rahoittanut Koneen Säätiö.

Katso myös

• Äänitaide
• Mediataiteen peruskäsitteitä

Lähteet

• Valjakka, Timo: Akustisia muotoja ajassa ja tilassa Helsingin Sanomat. 20.9.2008.
• Turun Sanomat ^{[vanhentunut linkki]}
• Location One
• YLE Radioateljee (Arkistoitu – Internet Archive)
• Singuhr- hörgalerie
• Kuvataideakatemia taiteellinen tutkimus
• [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
• Taiteen valtionpalkinnot 2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
• https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/kuulumia-yhteisollinen-aanitaidehanke-kuulumien-ja-kuuntelun-puolesta/

Aiheesta muualla

• Simo Alitalon kotisivut
• Aurajokisinfonia – Vimeo
• http://soniccommons.fi