Simana Sissonen

Simana Jyrinpoika Sissonen (s. vuoden 1780 vaiheilla Mekrijärvi, Ilomantsi – 20. joulukuuta 1848 Mekrijärvi) oli ilomantsilainen runonlaulaja, jota pidetään yhtenä parhaista Suomen puolella asuneista runonlaulajista ja jonka merkitys Uuden Kalevalan synnylle oli suuri. Kaikkiaan Sissosta laulattaneet runonkerääjät D. E. D. Europaeus ja August Ahlqvist keräsivät häneltä yli 4 000 säettä runoja, joista pisimmät ovat yli 300 säkeen mittaisia.

Elämäkerta

Simana Sissonen syntyi vuonna 1778, 1781 tai 1786 Ilomantsin Mekrijärvellä. Hänen syntymästään ei tosin ole kirkonkirjoissa merkintää. Hänen kuitenkin kerrotaan kuolleen 62-vuotiaana noin vuonna 1848, minkä perusteella syntymävuosi olisi 1786. Sissosen isä oli nimeltään Jyrki Sissonen.

Perinteenkerääjä D. E. D. Europaeus löysi Sissosen heinäkuussa 1845 Ilomantsiin tekemällään runonkeruumatkalla. Hän merkitsi Sissoselta muistiin noin 60 runoa ja loitsua. Seuraavana kesänä August Ahlqvist laulatti myös Sissosta ja sai parikymmentä toisintoa lisää. Monet näistä erosivat huomattavan paljon vain vuotta vanhemmista toisinnoista. Pisimmät runot ovat yli 300 säkeen mittaisia. Kaikkiaan Sissonen lauloi noin 80 toisintoa, yhteensä 4 000 säettä, eikä hänen runovarastonsa todennäköisesti tullut läheskään tyhjäksi, koska molemmat kerääjät olivat melko kokemattomia. Kumpikaan kerääjistä ei edes merkinnyt muistiin, mitkä runot olivat Simanalta, mutta todennäköisesti tämä osasi suurimman osan Kalevala-aiheisista kertomarunoista, loitsuista ja häävirsistä. Tärkeimpiä Sissosen laulamia runotoisintoja ovat Luomisruno, Kilpalaulanta, Iso tammi, Veneenveisto ja Polvenhaava, Vipusessa käynti, Hiidestä kosinta, Kultaneidon taonta, Laivaretki ja Kanteleen synty, Lemminkäisen virsi sekä ennen muuta Sammon ryöstö, joka on vaikuttanut merkittävästi Uuden Kalevalan Sampo-runoihin. Sissosen käsityksen mukaan sammi (sampo) oli laiva ja kirjokansi merkitsi porttia.

Sissosen käyttämää runomittaa on pidetty lähes virheettömänä. Hänen tärkeimmät laulutoverinsa olivat toinen ilomantsilainen runonlaulaja Simana Huohvanainen ja Sissosen talossa asunut itsellinen tai mäkitupalainen Jyrki Sissonen, jonka isoisä oli Simanan isoisän veli.

Simana Sissonen avioitui helmikuussa 1815 Lopon Issakasta kotoisin olleen Filip Lobanovin tyttären Vassan kanssa. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, joista aikuisikään selvisivät pojat Jaakko, Iivana ja Grigori eli Riko sekä tyttäret Feodosia ja Anna eli Anni. Sissosen ruokakuntaan kuului oman perheen lisäksi nuorempi veli Petri vaimoineen. Simanan vaimo kuoli maaliskuussa 1848 sairauden jälkeen pöhötystautiin, ja Simana itse tukehtui kurkkuun takertuneeseen lihanpalaseen yllättäen joulukuun 20. päivänä syödessään evääksi saamaansa lihakukkoa. Hänet haudattiin todennäköisesti Ilomantsin kirkonkylän Kokonniemen kalmistoon, jossa hänen muistolleen on pystytetty grobu. Helsingin Länsi-Herttoniemessä on vuodesta 1952 ollut runonlaulajasuvun mukaan nimetty Sissosentie.

Luonne ja ulkomuoto

Simana Sissonen oli taitava rakennusmies ja puuseppä sekä hyvä metsästäjä ja kalastaja. Hän oli myös parantaja. Simana Sissonen osasi lukea, ja hänelle tuli Turun Viikkosanomat, jonka vaikutus näkyy joissakin runoissa. Vuonna 1909 Sissosen tytär Anni kertoi isästään, että tämä oli ”mustapintainen, pitkäkasvoinen, rohvakka, turpea mies”, joka kantoi kevyesti kaksi tynnyriä rukiita ja asteli nuottapuolisko selässään kaukaisille salojärville. Sissonen kävi usein Koiterejärvellä siikaa kalastamassa. Luonteeltaan hän oli rauhallinen, mutta loitsuille lähtiessään ryyppäsi hiukan viinaa monien muiden tuon ajan runonlaulajien tavoin.

Simana Sissonen oli varakas mies, ja hänellä oli tiettävästi Mekrijärven talon ohella toinenkin talo Hattupään kylässä. Sissosen talon asukkailla oli vahvat yhteydet sekä Savoon että rajan yli Aunukseen, ja suvun tiedetään harjoittaneen 1700-luvun lopulla myös laitonta laukkukauppaa. Eräällä tällaisella kauppamatkalla runonlaulajan kaima Simana Sissonen jäi Liperissä kiinni, jolloin häneltä takavarikoitiin tavarat ja hän sai suuret sakot.

Kerran oli Sissonen joutunut syytetyksi noituudesta. Kuultuaan, että Sissonen oli loitsuillaan saanut aikaan pelkkää hyvää, pappi sanoi: ”Hyvä, elä heitä, laaji hyvää, eläkä palkalla rasita”. Palkkiotta hän parantelikin, sairaille lämmitti saunan ja luki siellä loitsunsa. Sissosen tytär Anna puolestaan kertoo isänsä loitsutaidoista: ”Hyvän laati, loihti, kellä vaan tuli kipeet, niitä paranteli, niillä saunan lämmitti”.

Sukutausta

Simana Sissosen varhaisin tunnettu esivanhempi on eräs ”Pää-Sissona” eli ”Noita-Sissona” tunnettu mies, nimeltään Sisso Iivananpoika, joka mainitaan vuoden 1694 henkikirjassa ja joka oli elossa vielä vuonna 1734. Sisso Ivanovin isä oli luultavasti eräs Ivanka Stepanov ja tämän isä puolestaan Stepanko Entziev; kirjailija Elna Pelkonen esittää puolestaan teoksessaan Runon maisema, että Sissosten suvun kantaisät olisivat muuttaneet Ilomantsiin jo 1300-luvulla aikana, jolloin karjalaiset pakenivat Liettuan verohallintaa Käkisalmen läänistä Ilomantsiin ja Vienaan. Pelkosen mukaan Sissosten esi-isät tulivat Kurkijoen Sorolan kappeliseurakunnan alueelta ja Sisso Ivanovin isä olisi tällöin mies nimeltä Mikitta Iivana tai Mikitta Ondreinpoika.

Joka tapauksessa ”Pää-Sisso” tunnettiin metsämiehenä, kaskenkaatajana ja tietäjänä. Kun varkaat ”rosvon soan” aikana olivat vieneet sokean Sisson järveen kätketyn aarteen, hän käski poikaansa ottamaan asiasta selon. Poika ei tähän pystynyt, minkä jälkeen isä tokaisi: ”Kah, vähä on miehessä miehuutta!” ja luki loitsun. Toisella lukukerralla jotakin ”pölähti” järvestä liikkeelle ja varkaiden oli kiireesti tuotava rahat takaisin. Vielä sokeanakin Pää-Sisso ”laulaa lyyrytteli” itsekseen pöydän päässä kyynärpäihinsä nojaten, ja juuri näitä runoja arvellaan myös Simana Sissosen Kalevalaan toimittamien runojen olevan.

Sissosten sukuun kuului myös runonlaulaja ja kanteleensoittaja Jyrki Sissonen (synt. 1801 tai 1802), jonka isoisä oli Simana Sissosen isoisän veli. Simana Sissosen sisar taas oli D. E. D. Europaeukselle 78 runoa laulanut Iro Sissotar (1797−1859).

Sissola

Sissosen entisöity kotitalo, Simana Sissosen 1800-luvun alussa rakentama Sissolan pirtti oli Museoviraston omistuksessa vuoteen 2016 asti, jolloin Ilomantsin kunta osti sen valtiolta ja lahjoitti Sissosten sukuseuralle. Se sijaitsee entisen Joensuun yliopiston Mekrijärven tutkimusaseman alueella, ja yliopisto käytti sitä kokous-, koulutus- ja tutkimustiloina vuoteen 2016. Arkkipiispa Leo vihki tilat uuteen käyttöön heinäkuussa 2017.

Sissolan pihapiiriin kuuluu kaksi asuinrakennusta, Simanan pirtti ja Iivanan pirtti. Simanan pirtin kamariin on koottu näyttely Mekrijärven kylän ja Sissosten suvun runoperinteestä. Iivanan pirtin kalustus on alkuperäinen.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Simana Sissonen on Wikiaineistossa