Siirtoväen huollon keskus
Siirtoväen huollon keskus[1] oli Suomessa sisäasiainministeriön alaisena toiminut, talvisodan lopulla perustettu sotatoimialueilta, myöhemmin luovutetuilta alueilta evakuoidun väestön huolto-organisaatio. Sitä johti Urho Kekkonen väestönsiirtoasioista vastaavan II maatalousministerin, Juho Koiviston alaisuudessa.[2] Siirtoväen huollon keskus täydensi huoltotehtäviä hoitaneiden muiden elinten ja järjestöjen, kuten kansanhuoltoministeriön ja -lautakuntien sekä Vapaan Huollon toimintaa.
Tarpeeseen havahtuminen ja huollon organisaation suunnittelu muokkaa
Kansanhuoltolautakunnat perustettiin kuntiin alkusyksyn 1939 kuluessa. Niiden tehtäviin kuului myös evakoista eli sotatoimien alta siirretyistä tai paenneista huolehtiminen.[3] Jo joulukuussa oli selvää, että tarvittiin erityinen virasto huolehtimaan sotapakolaisista. Virastoa kaavaili kansanhuoltoministeri Rainer von Fieandt. Hänen keskustelukumppaneitaan olivat Jukka Rangell, Koivisto ja myöhemmässä vaiheessa erityisesti Urho Kekkonen.[4]
3. tammikuuta 1940 tehtävän saanut Kekkonen teki aluksi nopean kiertomatkan tutustuakseen evakuoitujen olosuhteisiin. Uuden organisaation oli tarkoitus koota hajallaan eri ministeriöissä olleita toimintoja keskusviraston tasoiseen elimeen. Ministeri Koivisto vastusti kuitenkin näin itsenäistä asemaa. Siirtoväen huollon keskuksesta muotoutui sisäministeriöön perustettava väliaikainen osasto. Sitä koskeva asetus annettiin 17. tammikuuta 1940.[4]
Lähteet muokkaa
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9. (suomeksi)
- ”Siirtoväki sotavuosina (kirj. Silvo Hietanen)”, Suomen historia 7: Kansankulttuurin murros, nuoren tasavallan taide ja tiede, tasavalta hakee suuntaa, Suomi toisessa maailmansodassa, s. 410. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-2496-5.
- Suomi, Juhani: Myrrysmies: Urho Kekkonen 1936–1944. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 978-951-1-06567-8}. (suomeksi)