Avaa päävalikko

Šir Ali Khan (182321. helmikuuta 1879) oli Afganistanin emiiri vuosina 1863–1866 ja 1869–1879. Hän seurasi vallassa isäänsä Dust Muhammadia, mutta tuli syrjäytetyksi väliaikaisesti sisällissodassa vuonna 1866. Hän nousi jälleen valtaistuimelleen vuonna 1869 ja alkoi toteuttaa varovaisia uudistuksia. Ulkopoliittisesti hän nojautui ensin britteihin, mutta välit heidän kanssaan tulehtuivat Venäjän kasvavan uhan takia. Lopulta tuloksena oli toinen afgaanisota brittejä vastaan. Šir Ali syrjäytettiin ja hän kuoli vuonna 1879. Valtaan nousi brittien nostattamana hänen poikansa Muhammad Jaqub Khan.

Šir Ali Khan
Šir Ali valokuvassa vuodelta 1869.
Šir Ali valokuvassa vuodelta 1869.
Afganistanin emiiri
1863–1866
Edeltäjä Dust Muhammad Khan
Seuraaja Muhammad Azfal Khan
1869–1879
Edeltäjä Muhammad Azfal Khan
Seuraaja Muhammad Jaqub Khan
Henkilötiedot
Syntynyt 1823
Afganistan
Kuollut 21. helmikuuta 1879
Mazar-e Šarif, Afganistan

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

 
Šir Ali seurueineen vuonna 1869.

SisällissotaMuokkaa

Šir Ali syntyi vuonna 1823 ja hän oli yksi Afganistanin emiiri Dust Muhammadin nuoremmista pojista. Hänen äitinsä kuului paštujen Dorrani-klaaniin. Ennen omaa valtaannousuaan Šir Ali toimi kuvernöörinä ja osallistui useiden Ghelzaiden kapinoiden kukistamiseen. Dust Muhammadin kuollessa vuonna 1863 hän oli nimittänyt seuraajakseen Šir Alin mahdollisesti tämän äitinsä puoleisten Dorrani-yhteyksien takia. Dust Muhammadin muut pojat olivat äitiensä puolelta vähempiarvoista Bangaš-heimoa. Šir Alin vanhemmat veljet Muhammad Azfal Khan ja Muhammad Azam Khan eivät kuitenkaan olleet valmiita hyväksymään vallanvaihdosta ja tuloksena oli yhdeksän vuotta kestänyt sisällissota. Šir Alin onnistui ensin voittaa vallantavoittelijoiden joukot. Azam Khan pakeni Intiaan ja Afzal Khan jäi vangiksi. Afzal Khanin poika Abd al-Rahman Khan jatkoi kuitenkin isänsä taistelua kooten omia tukijoitaan. Hänen joukkojensa onnistui syrjäyttää Šir Ali vuonna 1866. Valtaan nousi ensin Afzal Khan ja tämän kuoltua vain hieman myöhemmin Azam Khan. Šir Ali ei ollut tällä välin kluopunut kamppailusta, vaan hän kokosi uusia joukkoja poikansa Muhammad Jaqub Khanin ja brittien tuella. Tammikuussa 1869 hänen onnistui kukistaa Azam Khan. Azam Khan pakeni Persiaan ja hänen poikansa Venäjälle.[1]

Uudistukset ja ulkopolitiikkaMuokkaa

 
Šir Alin kaudella lyöty kolikko.

Noustuaan takaisin valtaistuimellensa Šir Ali alkoi toteuttaa varovaisia uudistuksia Afganistanissa. Toisin kuin esimerkiksi isänsä, Šir Ali nimitti kuvernööreiksi henkilöitä sukunsa ulkopuolelta. Maaveroa alettiin kerätä pelkästään rahana ja Šir Ali pyrki myös luomaan maallensa uudenaikaisen armeijan. Pääasiassa Ghelzaiden parista värvätyt vakinaiset sotilaat saivat univormut ja palkkansa rahana suoraan valtiolta. Britit toimittivat maalle uudenaikaisia kiväärejä vanhojen muskettien sijaan. Šir Alin kaudella perustettiin myös ensimmäiset Afganistanin nykyaikaisia oppiaineita opettaneet koulut, maan ensimmäinen sanomalehti Šams al-nahar ja Kabulin ja Pešawarin välinen postilinja. Modernisointiprojektit jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan suhteellisen pieniksi. Ensimmäisen afgaanisodan jäljiltä afgaanit olivat hyvin brittivastaisia ja epäluuloisia länsimaalaisten vaikutteiden suhteen. Brittien tukeen nojannut Šir Ali ei voinut sisäpoliittisesti leimautua liian brittimyönteiseksi uudistustensa kanssa. Sisäpoliittisesti hänen oli näyttäydyttävä brittivastaisena, mutta ulkopoliittisesti hän kuitenkin nojautui todellisuudessa entistä tiiviimmin britteihin. Briteiltä saatiin paitsi aseita, mutta myös taloudellista tukea, mikä oli erityisen merkityksellistä hallitsijalle maan hyvin kapean veropohjan takia. Briteiltä Šir Ali halusi myös takuut Venäjää vastaan, sekä turvaa tulevan vallanperimyyden suhteen. Šir Ali oli nimittänyt seuraajakseen toiseksi vanhimman poikansa[2] Abdullah Janin[3] poliittisesti vahvemman, mutta isänsä kanssa huonoissa väleissä olleen Muhammad Jaqub Khanin sijaan. Šir Alilla oli varsin hyvät henkilökohtaiset suhteet brittiläisen Intian varakuningas lordi Mayon kanssa. Brittien ja emiirin suhteet viilenivät kuitenkin huomattavasti lordi Mayon kuoltua vuonna 1872.[2]

Toinen afgaanisotaMuokkaa

 
Šir Ali Punch-lehden pilakuvassa Venäjän karhun ja Britannian leijonan välissä. "Pelastakaa minut ystäviltäni!".

Yksi ensimmäisistä merkeistä brittien ja Afganistanin huonontuvista suhteista oli maan rajakiista Persian kanssa Sistanin maakunnassa. Britit välittivät maiden välille sovitteluratkaisun, joka jätti Helmandjoen länsipuolen hyvät maatalousalueet Persialle. Samoihin aikoihin Venäjän uhka nousi huomattavasti niin sanotun Suuren pelin aikana. Venäläiset olviat vallaneet Khivan vuonna 1873 ja Kokandin vuonna 1876. Pian he olisivat iskuetäisyydellä Afganistanin Heratista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa pääministeri Benjamin Disraeli vaati aggressiivisempaa ulkopolitiikkaa Venäjän suhteen. Intian varakuninkaaksi nimitettiin Disraelin mukaista politiikkaa ajanut lordi Lytton.Agfganistanista haluttiin tehdä tottelevainen protektoraatti ja britit vaativat emiiriä suostumaan brittijoukkojen sijoittamiseen Kabuliin ja Heratiin. Šir Alille brittijoukot olisivat olleet sisäpoliittisesti hyvin räjähdysherkkä aihe ja hän eiv suostunut vaatimuksiin. Painostaakseen hallitsijaa britit miehittivät Quettan kaupungin Afganistanin rajalla, mikä uhkasi myös Kandaharin kaupunkia. Tällä välin Venäjän ja brittien välit kiristyivät entisestään. Osmanien valtakunnan asema Balkanilla oli romahtanut Venäjän vastaisessa Turkin sodassa vuonna 1878. Venäläiset uhkasivat Dardanellien salmia, mikä taas uhkasi brittien asemaa Välimerellä. Suursodan syttyminen valtakuntien välillä oli nyt hyvin lähellä. Heinäkuussa 1878 Kabuliin saapui kutsumatta venäläinen lähettiläs kenraali Stoletov. Britit raivostuivat tilanteesta ja vaativat oikeutta sijoittaa omia asiamiehiään Kabuliin. Šir Ali ei vastannut vaatimukseen lainkaan, mikä nähtiin tahallisena provokaationa. Kenraali Neville Bowles Chamberlain lähetettiin tuhannen miehen armeijan kanssa maan rajalle vaatimaan pääsyä Afganistaniin. Kun heitä ei päästetty maahan, seurasi brittien uhkavaatimus, johon ei vastattu. Tuloksena oli toinen afgaanisota brittien ylittäessä rajan marraskuussa 1878.[4]

Brittijoukot voittivat afgaanit nopeasti. Kabul vallattiin tammikuussa 1879 ja Šir Ali pakeni pohjoiseen yrittäen saada tukea venäläisiltä.[4] Venäläjän Turkestanin kuvernööri Konstantin von Kaufmann neuvvoi kuitenkin Šir Alia tekmään rauhan brittien kanssa. Šir Ali kuoli Mazar-e Šarifissa 21. helmikuuta 1879.[3] Brfitit nostivat Kabulissa Afganistanin uudeksi emiiriksi Šir Alin aiemmin vangitun pojan Jaqub Khanin.[4]

LähteetMuokkaa

  • Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.

ViitteetMuokkaa

  1. Sergejeff 2011, s. 174-176
  2. a b Sergejeff 2011, s. 176-177
  3. a b Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 353-354. Kolmas painos. The Scarecrow Press, 2003. ISBN 0 8108 4852 X. (englanniksi)
  4. a b c Sergejeff 2011, s. 177-180