Shakkiolympialaiset 1939

Järjestyksessään kahdeksannet shakkiolympialaiset pidettiin 24. elokuuta19. syyskuuta vuonna 1939 Buenos Airesissa, Argentiinassa.

Koska olympialaisiin osallistui yhteensä 27, päätettiin pitää ensin alkukarsinnat, ja sen jälkeen pelata finaalit kahdessa lohkossa.

Kisojen finaalit alkoivat 1. syyskuuta, samana päivän alkoi myös toinen maailmansota. Tämä aiheutti hämmennystä etenkin eurooppalaisissa joukkueissa, minkä seurauksena useita pelaajia vetäytyi kisoista. Englannin joukkue vetäytyi kokonaan. Järjestäjät kokoontuivat kaikkien joukkueiden kapteenien kanssa pohtimaan, miten kisoille käy. Kisoja päätettiin jatkaa loppuun saakka.[1][2]

Koska osa maista oli sodassa keskenään, niiden pelaajat kieltäytyivät pelaamasta keskenään. Useita otteluita sovittiin tasapeliksi tuloksella 2-2. Näihin kuuluivat muun muassa Ranska-Saksa ja Puola-Saksa.[1]

Tulokset

muokkaa

A-finaali

muokkaa
# Maa Pelaajat Pisteet
1   Saksa Eliskases, Michel, Engels, Becker, Reinhardt 36
2   Puola Tartakower, Najdorf, Frydman, Regedziński, Sulik 35,5
3   Viro Keres, Raud, Schmidt, Friedemann, Türn 33,5
4   Ruotsi Ståhlberg, Lundin, Bergkvist N., Danielsson, Ekenberg 33
5   Argentiina Grau, Piazzini, Bolbochán Jac., Guimard, Pleci 32,5
6   Böömin–Määrin protektoraatti Opočenský, Foltys, Pelikán, Skalička, Zíta 32
7   Latvia Petrovs, Apšenieks, Feigins, Endzelīns, Melngailis 31,5
8   Alankomaat van Scheltinga, Cortlever, De Groot, Prins, De Ronde 30,5
9   Palestiina Czerniak, Foerder, Winz, Kleinstein, Rauch 26
10   Ranska Alehin, Gromer, Kahn, Rometti, Dez 24,5
11   Kuuba Capablanca, López, Alemán, Blanco, Planas 22,5
12   Chile Castillo, Flores, Letelier, Salas, Reed 22
13   Liettua Mikėnas, Vaitonis, Luckis, Tautvaišas, Andrašiūnas 22
14   Brasilia Trompowsky, Silva Rocha, Cruz W., Souza Mendes, Cruz Filho 21
15   Tanska Enevoldsen, Poulsen, Christensen, Sørensen, Larsen 17,5
16   Englanti Englannin joukkue luovutti toisen maailmansodan takia.

B-finaali

muokkaa
# Maa Pelaajat Pisteet
17   Islanti Möller, Ásgeirsson, Guðmundsson, Þorvaldsson, Arnlaugsson 28
18   Kanada Morrison, Yanofsky, Opsahl, Holowach, Helman 28
19   Norja Rojahn, Larsen, Rebnord, Austbø 27
20   Uruguay Rotunno, Hounie Fleurquin, Gulla, Roux-Cabral, Olivera 26
21   Bulgaria Tsvetkov, Neikirch, Kiprov, Kantardzhiev, Karastoichev 25,5
22   Ecuador Ponce, Morales, Sierra, Suarez Dávila, Ayala 21
23   Guatemala Vassaux, Asturias, Cruz Bulnes, Salazar 15,5
24   Irlanti O'Hanlon, O'Donovan, Kerlin, Minnis, Nash 15,5
25   Peru Dulanto, Pinzón Solis, Castro de Mendoza, Soto, Cayo 14
26   Bolivia Cordova, Baender, Rodríguez Hurtado, Zavala, Reyes Velasco 10
27   Paraguay Díaz Pérez, Espínola, Laterza, Boettner, Aponte 9,5

Henkilökohtaiset palkinnot

muokkaa

Henkilökohtaiset palkinnot jaettiin molemmissa finaaleissa. Vain finaalien suoritukset laskettiin mukaan. Palkinnot on lueteltu alkaen pöydältä yksi.

A-finaali

muokkaa
  • José Raúl Capablanca (Kuuba)
  • Heinz Foerder (Palestiina) ja Miguel Najdorf (Puola)
  • Ludwig Engels (Saksa)
  • Gunnar Friedemann (Viro)
  • Isaias Pleci (Argentiina)

B-finaali

muokkaa
  • Ernst Rojahn (Norja)
  • Daniel Yanofsky (Kanada)
  • Jón Guðmundsson (Islanti)
  • Mihail Kantardzhiev (Bulgaria)
  • Guðmundur Arnlaugsson (Islanti)

Sodan takia useat pelaajat jäivät vakituisesti Argentiinaan. Heihin kuuluivat muun muassa: Miguel Najdorf, Paulino Frydman, Gideon Stahlberg, Erich Eliskases, Paul Michel, Ludwig Engels, Albert Becker, Heinrich Reinhardt, Jiří Pelikán, Karel Skalička, Markas Luckis, Movsas Feigins, Ilmar Raud, Moshe Czerniak, Meir Rauch, Victor Winz, Aristide Gromer, Franciszek Sulik, Adolf Seitz, Chris De Ronde, Zelman Kleinstein, Sonja Graf ja Paulette Schwartzmann.[3]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa