Serkku

esivanhemman sisaruksen jälkeläinen; täysserkusta ks. Q76666

Serkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteinen isoäiti tai isoisä, eli serkku (myös täysserkku[1]) on isän tai äidin sisaruksen lapsi. Kansankielessä serkusta on käytetty nimityksiä nepaa ja orpana.[2]

Serkkupuoliksi ihmisiä voidaan kutsua silloin, kun vanhempien vanhemmista vain toinen on sama, esimerkiksi sama isänisä mutta eri isänäiti. Serkkua voidaan käyttää nimityksenä myös silloin kun ihmiset ovat keskenään verisukulaisia vain avioliiton kautta, esimerkiksi äitipuolen siskonpoika tai biologisen velipuolen biologinen serkku.

Kahden serkun lapset ovat keskenään pikkuserkkuja, eli heillä on yhteinen isoisoäiti ja isoisoisä. Pikkuserkkua sanotaan myös toiseksi serkuksi.[3] Tästä kaukaisempia mutta toisiinsa samassa suhteessa olevia sukulaisia ovat kolmas serkku, neljäs serkku ja niin edelleen.[4] Kolmannen polven serkkuja kutsutaan myös sokeri- tai varttiserkuiksi,[5] neljännen polven taas sirpaleserkuiksi.lähde?

KaksoisserkutMuokkaa

Kaksoisserkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteiset isovanhemmat sekä isän että äidin puolelta. Kaksoisserkku jakaa henkilön kanssa kaikki isovanhemmat, tädit, enot, sedät ja serkut. Kun yhden perheen sisarukset saavat lapsia toisen sisarusparin kanssa, heidän lapsensa ovat keskenään kaksoisserkkuja. Kaksoisserkut ovat keskenään geneettisesti läheisempää sukua kuin täysserkut. Täysserkun kanssa jaetaan keskimäärin 12,5 prosenttia geeneistä mutta kaksoisserkun kanssa 25 prosenttia (olettaen, että sisarukset molemmissa perheissä ovat täyssisaruksia). Kaksoisserkukset ovat keskenään geneettisesti yhtä läheisiä sukulaisia kuin sisarpuolet.lähde?

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. täysserkku. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  2. Nykysuomen sanakirja, s.v. nepaa, orpana.
  3. Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja V, s. 120, s.v. serkku. Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki: WSOY, 1961.
  4. Suomen murteiden sanakirja, 7 . Hakusana ”kolmas”. Helsinki:  Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003. ISBN 951-746-524-6.
    Itkonen, T. I.: Suomen lappalaiset vuoteen 1945, s. 236. Porvoo: WSOY, 1948.
  5. Sokeriserkku. Kielikello 2/1995.

Aiheesta muuallaMuokkaa