Avaa päävalikko

Serkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteinen isoäiti tai isoisä eli serkku on isän tai äidin sisaruksen lapsi. Äidinpuoleisesta serkusta voidaan käyttää myös vanhempaa nimitystä orpana, isänpuoleisesta vastaavasti nepas.

Serkkupuoliksi ihmisiä voidaan kutsua silloin, kun vanhempien vanhemmista toinen on eri, esimerkiksi sama isänisä mutta eri isänäiti. Serkkua voidaan käyttää nimityksenä myös jos ihmiset eivät ole biologisesti sukua mutta avioliiton kautta, esimerkiksi äitipuolen siskonpoika tai biologisen velipuolen biologinen serkku.

Kahden serkun lapset ovat keskenään pikkuserkkuja, heillä on yhteinen isoisoäiti ja isoisoisä. Pikkuserkkua sanotaan myös toiseksi serkuksi[1]. Tästä kaukaisempia, mutta toisiinsa samassa suhteessa olevia sukulaiset ovat kolmas serkku, neljäs serkku ja niin edelleen[2][3]. Kolmannen polven serkkuja kutsutaan myös sokeri- tai varttiserkuiksi,[4] neljännen polven taas sirpaleserkuiksi.

KaksoisserkutMuokkaa

Kaksoisserkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteiset isovanhemmat sekä isän että äidin puolelta. Kaksoisserkku jakaa henkilön kanssa kaikki isovanhemmat, tädit, enot, sedät ja serkut. Kun yhden perheen sisarukset saavat lapsia toisen sisarusparin kanssa, heidän lapsensa ovat keskenään kaksoisserkkuja. Kaksoisserkut ovat keskenään normaalia serkkuja genettisesti läheisempiä. Tavallisen serkun kanssa jaetaan keskimäärin 12,5 prosenttia geeneistä, mutta kaksoisserkun kanssa 25 prosenttia (olettaen, että sisarukset molemmissa perheissä ovat täyssisaruksia). Kaksoisserkukset ovat geneettisesti yhtä läheisiä sukulaisia kuin sisarpuolet.

SerkusavioliitotMuokkaa

Maailmanlaajuisesti serkusten väliset avioliitot ovat yleisiä: on arvioitu, että maailmanlaajuisesti jopa 20 prosenttia avioliitoista solmitaan serkkujen välillä. Arabien keskuudessa serkusavioliittoja avioliitoista on keskimäärin 40 prosenttia. BBC:n mukaan Isossa-Britanniassa asuvista pakistanilaisista 55 prosenttia on naimisissa serkkunsa kanssa[5].

Synnynnäisiä epämuodostumia esiintyy 4,5–6 prosentilla serkkujen välisistä lapsista, kun muulla väestöllä luku on 3 prosenttia.[6][7]

Myös Suomessa serkukset voivat solmia avioliiton. Ruotsin valtakunnan Vuoden 1734 lain Naimiskaaren säännös määritteli, että serkkujen avioituminen vaati kuninkaan luvan: ”Orpanat ei mahda otta toinen toistans awioxi, ellei Cuningas sijhen lupaa anna.”[8] Venäjän vallan aikana keisarillinen asetus kumosi tämän 1872 ja serkut saivat normaalin avioliitto-oikeuden.[9]

Joissakin kulttuureissa serkusten välisiä sukupuolisuhteita pidetään insestinä: serkusavioliitot ovat laittomia esimerkiksi eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa[10] sekä Etelä-Koreassa.[11] Serkusavioliitot eivät ole kiellettyjä missään Euroopan valtiossa, mutta niiden osuus maanosan avioliitoista laski huomattavasti 1900-luvun toisella puoliskolla.[10]

LähteetMuokkaa