Serengetin kansallispuisto
Serengetin kansallispuisto on laaja kansallispuisto Serengetin alueella Tansanian pohjoisosassa, lähellä Kenian rajaa Maran, Arushan ja Shinyangan alueilla. Alue kattaa yli 1,5 miljoonaa hehtaaria savannia. Se tunnetaan ennen kaikkea suurten nisäkäslaumojen vuosittaisesta vaelluksesta: yli miljoona gnuuta, 200 000 seepraa ja 300 000 thomsoningasellia siirtyy alueen osasta toiseen sadekauden kasvattaman tuoreen ruohon perässä, ja saalistajat seuraavat näiden ruohonsyöjien perässä. Eläinten vuosittain kiertämä vaellusreitti on laskutavasta riippuen tuhat tai jopa lähes kolmetuhatta kilometriä pitkä.[1][2][3] Serengetiä pidetään yhtenä maailman merkittävimmistä suojelualueista.[4]
Tansanian luonnonsuojelualueet: Serengeti kartassa pohjoisimpana vihreänä alueena.
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
14 763 km² |
| Nimi alkuperäiskielellä |
Serengeti National Park, Hifadhi ya Serengeti |
|---|---|
| Tyyppi |
transboundary protected area (käännä suomeksi), nähtävyys |
| Perustettu | |
| Kävijämäärä |
yli miljoona (2008) |
| Hallinto |
Tanzania National Parks |
Maasait ovat laiduntaneet karjaansa Serengetissä 1800-luvulta lähtien ja puiston nimi tulee heidän kielestään, jossa siringiti tarkoittaa ääretöntä lakeutta.[5] Serengeti on Tansanian vanhin kansallispuisto ja tärkeä matkailukohde.[3] Serengeti on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1981 alkaen.[1]
Maantiede muokkaa
Kansallispuiston pinta-ala on 14 763 km². Siihen sisältyy savannin lisäksi joenvarsimetsiä.[3]
Kansallispuisto ulottuu lännessä Victoriajärvelle ja pohjoisessa Kenian rajalle, jonka toisella puolella suojelualue jatkuu Masai Maran suojelualueena. Serengetin kaakkoispuolella on Ngorongoron suojelualue, missä maasait saavat edelleen harjoittaa perinnäisiä elinkeinojaan.
Puiston halki virtaa kaksi suurta ja joukko pienempiä jokia. Suuret joet, Grumeti ja Mbalageti, laskevat puiston länsiosan läpi Victoriajärveen.[6]
Puiston eri osissa on erilainen maasto, ilmasto ja eliöstö. Eteläosan laajoilla ruohikkotasangoilla suuret laumat laiduntavat joulukuusta toukokuuhun. Keskiosassa on savannin lisäksi kivikkoisia kukkuloita eli kopjeja, joilla on oma eläimistönsä. Siellä on myös galleriametsiä ja juomapaikkoina toimivia lammikoita. Pohjoisosa on kosteampaa, ja suuret laumat vetäytyvät sinne kuivan kauden aikana. Elefantit elävät siellä koko vuoden. Länsiosassa on jokia ja metsäisempää savannia, ja siellä voi tavata apinoita, krokotiileja ja virtahepoja.[7]
Eläimistö muokkaa
Seeprojen ja gnuiden lisäksi Serengetissä tavataan kaikki suurriistanmetsästäjien aikoinaan himoitsemat ”viisi suurta” eli leijona, leopardi, norsu, puhveli ja sarvikuono.[8] Puiston nisäkkäistä on noin 30 lajia kasvinsyöjiä ja 13 lajia suuria petoeläimiä.[9]
Vaeltaviin laiduntajien laumoihin kuuluu miljoona gnuuta, 200 000 seepraa ja 300 000 thomsoningasellia. Muita kasvinsyöjiä edustavat suuret puhvelilaumat ja pienemmät kirahvien ja norsujen ryhmät sekä tuhannet hirvi-, topi-, lehmä- ja impala-antiloopit sekä grantingasellit.[3]
Ruohonsyöjien ja niitä saalistavien petojen yksilömäärä on yhteensä yli 2,5 miljoonaa. Vuonna 1996 leijonien lukumääräksi arvioitiin yli 3 000.[10]
Seronera-jokivarren akasioissa väijyy leopardeja, ja kaakkoisosan tasangoilla saalistaa myös gepardeja. Serengetissä tavataan kolmea Afrikan sakaalilajia (sakaali, vaippasakaali ja juovasakaali), täplähyeenoita ja monia pienempiä petoja kuten servaaleja ja maasusia.[3]
Grumeti-joessa puiston länsiosassa on virtahepoja ja krokotiileja.[7]
Alueella elää yli 500 lintulajia, joiden joukossa on 34 petolintua, 6 raadonsyöjälintua ja suuria vesilintujen parvia.[10] Strutsit ovat yleisiä, ja avarat ruohokentät suosivat myös sellaisia lajeja kuin kuningastrappi, kiurut ja peipot. Siellä tavataan myös värikkäitä savannisininärhiä ja viktoriankaijasia.[11]
Suuri laiduntajien määrä vaikuttaa myös alueen hyönteislajistoon. Lantakuoriaisia on ainakin sata lajia, ja yhdessä muiden makrohajottajien kanssa ne käsittelevät vuodessa puolitoista miljoonaa kiloa gnuiden lantaa. Heinäsirkkoja on löytynyt yli sata lajia.[12]
Märehtijöiden vaelluskierto muokkaa
Gnuut, seeprat ja thomsoningasellit vaeltavat vuosittain suunnilleen samaa reittiä myötäpäivään koko alueen ympäri.[13]
- Tammi-huhtikuu: Serengetin eteläosassa. Vasikat syntyvät helmikuussa
- Touko-kesäkuu: Kuivan kauden alettua siirtyminen länsiosaan Kirawiraan.
- Heinäkuu: Siirtyminen pohjoiseen Maasai Maraan.
- Elo-lokakuu: Maasai Marassa
- Marras-joulukuu: Puiston pohjoisosassa Lobon ympäristössä. Siirtyminen etelään puiston itäosan kautta sateiden alettua.
Historia muokkaa
Saksalaiset ja englantilaiset suurriistanmetsästäjät kaatoivat Serengetissä sadoittain leijonia ja muita suuria riistaeläimiä 1900-luvun alussa. Koska suurriista alkoi käydä harvinaiseksi, britit rajoittivat metsästystä 1920-luvun alussa ja perustivat alueelle riistansuojelualueen vuonna 1929. Kansallispuisto perustettiin 1951.[5]
1960-luvulla hallitus yritti säädellä gnuiden vaelluksia pitkällä aidalla, mutta eläimet tallasivat aidan matalaksi kerran toisensa jälkeen.[14]
Bernhard Grzimek laati puistosta kirjan ja elokuvan Serengeti ei saa kuolla vuonna 1959. Ne tekivät puistosta laajasti tunnetun Euroopassa; kirja käännettiin yli 20 kielelle. Julkisuus auttoi Serengetin tutkimuskeskuksen perustamisessa Seroneraan.[6]
1980-luvun alussa Kenian ja Tansanian välinen raja oli suljettuna, ja matkailijoiden määrä romahti alle 20 000 matkailijaan vuodessa. Rajan avaaminen vuoden 1983 lopussa sai kävijämäärät yli kaksinkertaistumaan vuoteen 1991 mennessä.[10]
Uhat muokkaa
Salametsästys on ollut alueella laajamittaista toimintaa. On arvioitu, että salametsästäjät surmaavat vuosittain 40 000[14] tai jopa 200 000 yksilöä. Se on tuhonnut sarvikuonojen kannan lähes tyystin ja pienentänyt selvästi pahkasikojen, kirahvien, puhvelien ja monien antilooppien populaatiota. Viljelijät surmaavat leijonia haittaeläiminä.[10] Aiemmin norsunluu oli salametsästäjien pääkohde, mutta kansainvälinen norsunluukaupan kielto on purrut siihen.[14] Sen sijaan eläimiä tapetaan lihan vuoksi. Kesyjen koirien mukana alueelle on levinnyt viruksia, jotka ovat vaikuttaneet villieläimiin. Kasvien vieraslajeista uusi uhka on meksikolainen piikkiunikko Argemone mexicana.[10]
Eurooppalaisten Afrikkaan tuoman karjan mukana levinnyt karjarutto on tappanut alueen villieläimiä 1800-luvun lopulta 1950-luvulle, ja vielä 1960-luvulla sitä tavattiin Serengetin puhveleissa. Vielä 1990-luvulla havaittiin muutamia uusia tapauksia.[5]
Penikkatauti on vaivannut hyeenoita, sakaaleita ja leijonia. Se oli ilmeisesti osasyyllinen hyeenakoiran katoamiseen alueelta.[15]
Matkailu muokkaa
Serengetin kansallispuistossa käy sekä tansanialaisia että ulkomaalaisia matkailijoita. Vuosina 1998–2000 puistossa kävi noin 310 000 henkeä, joista vähän yli kolmannes oli tansanialaisia.[10] Vuonna 2007 kävijöitä oli jo miljoona.[16]
Matkailijoiden majoittamiseksi on alueelle rakennettu lodge-tyyppisiä majataloja ja ylellisiä telttaleirejä. Lodget on kehitetty alkujaan juuri Serengetissä matkailijoille, jotka haluavat nähdä eläimiä mutta nauttia mukavuuksista. Lodget ovat rivi- tai paritaloalueita, jotka on sijoiteltu maastoon niin että majoitustiloista ja ravintoloista näkee mahdollisimman paljon luontoa.[17][18]
Lähteet muokkaa
- Marttila, Olli & Virtanen, Pekka: Kilimanjarolta Serengetiin, s. 196–214. Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4261-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Serengeti National Park UNESCO. Viitattu 22.9.2007. (englanniksi)(ranskaksi)
- ↑ The Serengeti National Park Bushbuck Safaris. Arkistoitu 7.9.2009. Viitattu 29.5.2010.
- ↑ a b c d e Serengeti National Park 2008. Tanzania National Parks. Arkistoitu 29.9.2012. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Marttila & Virtanen, s. 196.
- ↑ a b c Marttila & Virtanen, s. 200–201
- ↑ a b Marttila ja Virtanen, s. 202
- ↑ a b Safari Serengeti National Park Official Site. 2000. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
- ↑ What are the Big Five and Why Serengeti National Park Official Site. Viitattu 29.11.2018.
- ↑ Serengeti – savannernas savann Naturhistoriska riksmuseet. Arkistoitu 3.2.2012. Viitattu 30.5.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Serengeti National Park 1985–2005. UNEP. Arkistoitu 13.7.2009. Viitattu 17.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Birds in National Parks Sky of Serengeti Ltd. Viitattu 28.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Marttila & Virtanen, s. 208
- ↑ Rautanen NT: Serengetin kansallispuisto 2008. Nilla Rautanen. Arkistoitu 9.11.2010. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ a b c Park Management, Conservation and Research - answers to the conflict between Man and Wildlife? 2000. Serengeti National Park Official Site. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Marttila & Virtanen, s. 209
- ↑ The Serengeti Science Camp 2007. Serengeti Genesis. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Is there a Serengeti Safari? Indigo Guide
- ↑ Ndutu Lodge Safari & Beach
Aiheesta muualla muokkaa
- Kansallispuiston viralliset sivut (englanniksi)
- Poole, Robert M.: Heartbreak on the Serengeti 2006. National Geographic. Viitattu 30.5.2010.