Avaa päävalikko

Seppo Välisalo

Lahden seitsemäs kaupunginjohtaja ja konsultti

Seppo Ilmari Välisalo (s. 4. syyskuuta 1937 Jämijärvi) on suomalainen kunnallismies, joka toimi Lahden kaupunginjohtajana.[1]

Seppo Välisalo syntyi maanviljelijä Ilmari Välisalon ja emäntä Hilma Matilda Konkarikosken perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1962 on Irene Orvokki Ohraluoma. Ylioppilaaksi Välisalo tuli 1959 ja valmistui sosionomiksi 1966 ja yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1970. Hän toimi Pirkkalan kunnansihteerinä 1966–1968, Keijärven sairaalan talouspäällikkönä 1969–1972, Tampereen kaupunginsihteerinä 1973–1976 ja apulaiskaupunginjohtajana 1977–1979. Lahden kaupunginjohtajaksi Välisalo tuli 1980.[1]

Välisalo edisti Lahden tunnettavuutta urheilukaupunkina Salpausselän kisastadionin rakennushankkeita kehittämällä. Hänen aikanaan todettiin, ettei Lahdella ole pienteollisuustontteja, minkä vuoksi ostettiin silloisen 4-tien varrelta Nikulan tila tonteiksi. Tunnettavuuden saavuttamiseksi tehtiin mainoskampanja, missä Lahti tavaramerkitettiin Lahti the Business Cityksi. Tämä johti myös kaupunginorkesterin nimittämiseen Business Orchestraksi, mistä kuitenkin luovuttiin ja se nimettiin kulttuurisemmin Sinfonia Lahdeksi. The Business City -kampanjalla saatiin entisen 4-tien varrella olevia teollisuustontteja kaupaksi ja yksi Lahden kehitystä hidastanut pullonkaula poistetuksi.

Maaliskuussa 1994 Välisalo neuvotteli Pietarin kaupunginjohtaja Anatoli Sobtšakin ja apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putinin kanssa elinkeinoelämän ja matkailun yhteistyöstä.[2] Lahden kaupunginhallitus myönsi Välisalolle 1.11.1995 Lahti-mitalin numero 30 ja Lahti-seuran hallitus valitsi hänet vuoden lahtelaiseksi 1996.

Kaupunginjohtajuutensa jälkeen Välisalo jatkoi konsulttina, joka tutki mm. hiihtoputkien toteuttamismahdollisuuksia.

LähteetMuokkaa

  1. a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on 1994, s. 1096-1097. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
  2. Airo, Jukka: Välisalo ja Vaulo tapaavat Sobtshakin Pietarissa. Etelä-Suomen Sanomat, 17.2.1994, s. 3.