Sepeltasku
Sepeltasku, aiemmalta nimeltään idänpensastasku (Saxicola maurus) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintulaji. Sen alalajit luokiteltiin aiemmin mustapäätaskun alalajeiksi.[1] Sitä ei pidetä uhanalaisena lajina. Kuten muutkin siepot, se on aiemmin sijoitettu rastaisiin (Turdidae).
| Sepeltasku | |
|---|---|
-_Male_at_Bharatpur_I_IMG_5768.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Pensastaskut Saxicola |
| Laji: | maurus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saxicola maurus |
|
| Alalajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Taksonomia muokkaa
Sepeltaskulla on viisi tai kuusi alalajia: Saxicola maurus maurus, Saxicola maurus stejnegeri, Saxicola maurus variegatus, Saxicola maurus armenicus, Saxicola maurus indicus ja Saxicola maurus przewalski.
Aiemmin sepeltasku ja mustapäätasku luokiteltiin nykyisen afrikanpensastaskun alalajeiksi.
Esiintyminen Suomessa muokkaa
Sepeltaskua tavataan Suomessa toukokuussa, kesällä ja syys-lokakuussa. Sepeltasku on harhautunut noin sata kertaa Suomeen ja on nykyisin jokavuotinen vierailija.
Tuntomerkit muokkaa
Äänet muokkaa
Sepeltaskun varoitusääni on karhea ”trak”, kutsuääni on kova ”vist trak-trak...” ja laulu nopea, hankaava viserrys. lähde?
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Sepeltasku on 12,5–13 senttimetrin mittainen ja painaa 14–17 grammaa. Sen siipiväli on 18–21 cm. lähde?
Sepeltasku muistuttaa sen lähintä elossa olevaa sukulaista mustapäätaskua (Saxicola rubicola), mutta on tummempi yläpuolelta ja vaaleampi alapuolelta. Jos se nähdään läheltä, se voidaan erottaa mustapäätaskusta. Sepeltasku muistuttaa mustapäätaskua suuresti, mutta koiraan yläperälaikku on kokovalkoinen ja viiruton, kaulan valkoinen sepelkuvio laajempi ja ulottuu pidemmälle niskaan sekä rinnan oranssinpunainen alue pienempi. Koiraan pää, selkä ja kurkku ovat mustat ja hartialaikku laajalti valkoinen. lähde?
Naaraan ja nuoren puku on vaaleampi. Talvisella naaraalla ja nuorella silmän päällä saattaa olla valkoista. Naaras on himmeämpi kuin koiras, pää on ruskea ja kaulansivun laikku likaisenvalkea. Nuoren kurkku on vaalea, mutta silmäkulmanjuova puuttuu toisin kuin pensastaskulla. Nuori lintu on hankalammin määritettävissä. lähde?
Puku on kirkkaimmillaan pesimäaikaan. Yläperä ja silmäkulmajuova ovat hyvin vaaleita ja kyynärsiiven laikku valkoinen. Keväällä kaulan sivuilla ja hartioilla isot valkoiset laikut. Pyrstö tumma, yläperä vaalea ja hartioilla valkoista. Pää on tumma, kaulasepel valkoinen, yläperä vaalea ja pyrstö kokomusta. lähde?
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Sepeltasku pesii Aasiassa ja itäisimmässä Euroopassa ja talvehtii Vanhan maailman tropiikissa. Aasiassa se pesii Itäisellä Kaukasuksella, Kaakkois-Turkissa, Länsi-Iranissa, Keski-Siperiassa, Himalajalla ja Kiinan länsi- ja keskiosissa. Euroopan alueella sepeltasku pesii Etelä- ja Keski-Euroopassa. Talvehtimisalueita on Aasian lauhkeissa osissa: Japanissa, Thaimaassa ja Intiassa. Lintua tavataan harhailijana Länsi-Euroopassa ja jopa Alaskassa.[2] Pesimäalue kattaa suurimman osan Aasiaa, noin leveyspiirin 71 °N Siperiasta etelään Himalajaan ja Lounais-Kiinaan, ja länteen itä-Turkkiin ja Kaspianmeren alueelle. Se myös pesii kaukana koilliseen Euroopassa, pääasiassa Venäjällä, mutta joskus niin pitkälle länteen kuin Suomessa.
Sepeltasku on Suomessa harhailija, joka on myös pesinyt muutamia kertoja. Sitä tavataan usein rantaniityllä, viljelysmailla tai kedoilla. Sitä tavataan myös luodoilla, kareilla ja saarilla. lähde?
Käyttäytyminen, lisääntyminen ja ravinto muokkaa
Sepeltasku istuu usein näkyvällä paikalla. Pieni, pystyssä istuva, lyhytpyrstöinen tasku. Istuu pystyssä, ruumis tanakka ja pyrstö lyhyt. Yleensä se istuu pensaiden latvassa ja langalla. lähde?
Sepeltaskun pesä on maassa mättäässä tai matalalla kasvillisuuden varassa. Munia on neljästä kuuteen ja naaras hautoo niitä noin kaksi viikkoa.[2]
Sepeltaskun ravintoa ovat pienet ja keskikokoiset hyönteiset sekä muut selkärangattomat. Se pyydystää sekä lentäviä että maassa tai kasvillisuudessa liikkuvia selkärangattomia. lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sepeltasku (Saxicola maurus) Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. Viitattu 12.1.2014.
- ↑ a b Siberian Stonechat (Saxicola maura) Planet of Birds. Viitattu 12.1.2014.