Semiretšjen alue
Semiretšjen alue (ven. Семире́ченская о́бласть, Semiretšenskaja oblast) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnan Turkestanin kenraalikuvernementissa ja Neuvosto-Venäjään kuuluneessa Turkestanin autonomisessa neuvostotasavallassa. Sen hallinnollinen keskus oli Vernyi. Alueen pinta-ala oli 402 200 neliökilometriä ja asukasluku 987 800 henkeä vuonna 1897.[1]
.svg)
Turkestanin kenraalikuvernementtiin kuulunut alue perustettiin vuonna 1867. Se kuului vuosina 1882–1899 Arokenraalikuvernementtiin ja sen jälkeen jälleen Turkestaniin. Alueella toimi Semiretšjen kasakkajoukko.[1]
Alue jakautui 1900-luvun vaihteessa Džarkentin, Kopalin, Lepsinskin, Pišpekin, Pževalskin ja Vernyin kihlakuntiin. Asukkaista yli 80 prosenttia oli kazakkeja ja kirgiisejä, 7,7 prosenttia venäläisiä ja 5,6 prosenttia uiguureja. Väestön pääelinkeinot olivat keinokasteluun perustunut maanviljely ja puutarhanhoito sekä paimentolaisilla karjanhoito.[1]
Marraskuussa 1917 alueella ottivat vallan Semiretšjen kasakat ja vuoden 1918 alussa bolševikit. Venäjän sisällissotaan liittyneet sotatoimet ja kapinat jatkuivat vuoden 1920 loppuun saakka.[1]
Semiretšjen alue kuului vuodesta 1918 lähtien Turkestanin autonomiseen neuvostotasavaltaan. Se nimettiin vuonna 1922 Džetysun alueeksi. Alueen pohjois- ja keskiosat liitettiin vuonna 1924 Kirgiisien autonomiseen neuvostotasavaltaan ja eteläosa Karakirgiisien autonomiseen alueeseen.[1]