Seleenitetrafluoridi
Seleenitetrafluoridi (SeF4) on seleenin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
| Seleenitetrafluoridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SeF4 |
| Moolimassa | 154,97 |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | -9,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 101,6 °C[1] |
| Tiheys | 2,75 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa seleenitetrafluoridi on väritöntä nestettä. Yhdisteen rakenne muistuttaa rikkitetrafluoridin rakennetta. Aine hydrolysoituu veden vaikutuksesta, mutta liukenee esimerkiksi etanoliin. Seleenitetrafluoridi voi reagoida sekä Lewis-happona että -emäksenä ja reagoi hitaasti jopa lasin kanssa. Aine on hapetin.[1][2][3][4]
Seleenitetrafluoridia voidaan valmistaa suoraan seleenistä ja fluorista tai seleenidioksidin ja rikkitetrafluoridin reaktiolla.[4]
- Se + 2 F2 → SeF4
- SF4 + SeO2 → SeF4 + SO2
Seleenitetrafluoridia voidaan käyttää fluoraavana reagenssina. Se fluoraa muun muassa alkoholit ja karbonyyliyhdisteistä muodostuu difluoridi. Usein tähän käytetään seleenitetrafluoridin ja pyridiinin kompleksia.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–87. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2021). (englanniksi)
- ↑ J. E. Hoffmann & M. G. King: Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 580. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2021). (englanniksi)
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 772. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Alain Krief, Laszlo Hevesi: Organoselenium Chemistry I, s. 187. Springer, 1988. ISBN 978-3-642-73243-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2021). (englanniksi)
- ↑ Bernd Baasner: Houben-Weyl Methods of Organic Chemistry, s. 429. Georg Thieme Verlag, 1999. ISBN 978-3-13-218004-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.6.2021). (englanniksi)