Avaa päävalikko
Segundo de Chomón noin vuonna 1900.

Segundo de Chomón (17. lokakuuta 1871 Teruel2. toukokuuta 1929 Pariisi) oli Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa vaikuttanut espanjalainen elokuvantekijä. Hänet tunnetaan yhtenä animaatioelokuvan ja erikoistehosteiden käytön uranuurtajista.

Chomónin elokuvaura sai alkunsa Pariisissa, jossa hän nai Georges Mélièsille ja Pathén veljeksille työskennelleen näyttelijän Julienne Mathieun. Vuonna 1901 Chomón muutti perheineen Barcelonaan, jossa hän toimi Pathén levittäjänä, kuvasi uutiselokuvia ja teki useita kokeellisia näytelmäelokuvia. Vuonna 1905 Chomón palasi Pariisiin, jossa hän teki Pathélle joukon aikansa parhaita trikkielokuvia kuten Le Roi des dollars (1905), Les Cent Trucs (1906), Les Fleurs animées (1906) ja Kiriki, acrobates japonais (1907). Myöhemmin hän ohjasi myös esine-, nukke- ja piirrosanimaatioita kuten La Légende du fantôme (1908), Hôtel électrique (1908), Voyage à la planète Jupiter (1909), Le Voleur invisible (1909), Le Théâtre électrique de Bob (1909) ja Une Excursion incohérente (1910). Vuonna 1910 Chomón palasi Barcelonaan, jossa hän perusti oman tuotantoyhtiön. Vuosina 1911–1912 hän työskenteli Ibérico-yhtiölle ja patentoi cinemacoloris-nimellä tunnetun elokuvien väritysjärjestelmän.[1]

Vuonna 1912 Chomón siirtyi Torinoon Itala Filmille, jossa hän toimi elokuvaajana ja erikoistehostemiehenä. Hän työskenteli muun muassa Giovanni Pastronen Cabiriassa (1914) ja laati nukkeanimaatioita elokuvaan Momi näkee unta sodasta (La guerra e il sogno di Momi, 1916). Chomónin viimeisiä elokuvia oli Abel Gancen ohjaama Napoléon (1927).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Abel, Richard (ed.): Encyclopedia of Early Cinema, s. 167–168. Abingdon: Routledge, 2005. ISBN 0-415-23440-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa