Sarygamyş
Sarygamyş (karakalpakiksi Sarıqamıs, uzb. Sariqamish) on keinokastelualueiden poistoveden muodostama suolajärvi Turkmenistanin ja Uzbekistaniin kuuluvan Karakalpakian rajalla. Sen pinta-ala oli 3 955 neliökilometriä ja vesimäärä 68,56 kuutiokilometriä vuonna 2006.[1]
Sarygamyş sijaitsee samannimisessä 150 kilometriä pitkässä ja 90 kilometriä leveässä syvängössä Ustjurtin laakion eteläpuolella ja Karakumin aavikon pohjoispuolella. Sen pohja on 45 metriä merenpinnan alapuolella. Sarygamyş on ajoittain toiminut Amudarjan laskujärvenä ja se rajoittuu joen kuivuneeseen suistoalueeseen. Järvi on aikoinaan laskenut Uzboýn kautta Kaspianmereen. Amudarjan muutettua kulkuaan joki alkoi jälleen virrata Araljärveen, ja Sarygamyş kuivui 1300–1500-lukujen jälkeen. Se sai viimeisen kerran vettä Amudarjasta vuonna 1878.[1][2]
Sarygamyşin syvänkö alkoi 1960-luvun alussa saada vettä Daşoguzin ja Xorazmin keidasalueilta kanavia ja muinaista Daryalikjokea pitkin. Järvellä alettiin harjoittaa kalastusta vuonna 1966. Sen pinta-ala on kasvanut huomattavasti, ja koska keinokastelun poistovesijärjestelmän tarkoitus on maaperän suolapitoisuuden vähentäminen, järviveden suolapitoisuus kasvaa jatkuvasti. Kaksituhattaluvun alussa se oli 11–12 grammaa litrassa. Vesi sisältää runsaasti myös maataloudessa käytettyjä myrkkyjä.[1][2]
Jos Sarygamyşin saama vesimäärä (noin 5 kuutiokilometriä vuodessa) pysyy samana kuin 2000-luvun alussa, järven pinta-ala kasvaa vuoteen 2100 mennessä 7 823 neliökilometriin ja sen suolapitoisuus lisääntyy 27,6 grammaan litrassa. Tämä aiheuttaisi Sarygamyşin kalakannan ja järven ympärille syntyneen ekosysteemin kuoleman.[1]
Järven pohjois- ja länsipuolella Uzbekistanissa sijaitsee vuonna 2020 perustettu Etelä-Ustjurtin kansallispuisto[3]. Turkmenistanissa on Sarygamyşin rauhoitusalue ja Gaplaňgyrin luonnonpuisto[4].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Orlovsky, Leah & al.: ”Sarykamysh Lake: Collector of Drainage Water – The Past, the Present, and the Future”, The Turkmen Lake Altyn Asyr and Water Resources in Turkmenistan, s. 107–140. Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-38606-0. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Zoni, I. S. & Glants, M. G.: Aralskaja entsiklopedija, s. 170–171. Moskva: Meždunarodnyje otnošenija, 2008. ISBN 978-5-7133-1326-5.
- ↑ Ibbotson, Sophie & Adams, Stephanie: Karakalpakstan. Chesham: Bradt Guides, 2023. ISBN 9781804690819.
- ↑ Šestopal, A. & al.: Obzor sovremennoi fauny presmykajuštšihsja Karplankyrskogo zapovednika i sopredelnyh territorii Trudy Instituta zoologii RK. Viitattu 3.7.2024.