Sanismi (engl. sanism) tarkoittaa mielenterveyteen liittyvää syrjintää, mikä ilmenee ei-toivottuna sosiaalisena leimaantumisena, torjuntana ja välttelevänä käyttäytymisenä erityisesti mielenterveyden ongelmia ja neurologisia poikkeavuuksia kokevia henkilöitä kohtaan. Termi tulee englannin sanasta sane (terve, tervejärkinen, täysijärkinen).[1][2][3] Sanismi on osa taustaoletusta, jonka mukaan mielenterveyden häiriötä sairastava on hauras ja kaipaa suojelua, mikä viittaa mielenterveyteen liittyviin eriarvoistaviin kyvykkyysihanteisiin. Siiheen liittyy puolestaan käsitys mielenterveydenhäiriöön sairaastuneesta lähtökohtaisesti puutteellisena ja kokonaisvaltaisesti häiriön kautta määrittyvänä, mistä voi seurata holhoavaa kohtelua ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia.[4]

Osa artikkelisarjaa
Syrjintä
Muodot
Uskontoryhmiä kohtaan
Ilmeneminen
Aiheeseen liittyvää
n · k · m

Psykoosisairautta sairastavat joutuvat kaikista psykiatrisista häiriöstä sairastavista useammin kohtaamaan muiden ihmisten ennakkoluuloja, tietämättömyyttä ja leimaamista.[3] Psyykkisesti sairastuneen henkilön outo käyttäytyminen saattaa aiheuttaa pelkoa ja sekaannusta muissa ihmisissä, mikä voi aiheutua esimerkiksi sairauteen kuuluvista harhaluuloista, joita psyykkisesti terveet ihmiset eivät koe ja näe. Esimerkiksi yleisesti vallalla olevan stereotyyppisen käsityksen mukaan niiden henkilöiden, joilla on mielenterveysongelmia, ajatellaan olevan jopa vaarallisia, mikä on päätelty tilanteesta, jossa yksittäinen psyykkisen sairauden omaava ihminen on toiminut uhkaavasti tai tehnyt rikoksen.[5]

Mielenterveyden keskusliiton mukaan häpeäleima ja ennakkoluulot alistavat ja eristävät mielenterveyden häiriöihin sairastuneita, vaikeuttavat avun hakemista ja oireista toipumista, esimerkiksi sairastunut saattaa salata oireitaan ja viivytellä avun hakemista. Yksilön kokema sisäinen stigma eli itsensä leimaaminen on vakava este hänen kuntoutumiselleen. Mielenterveysongelmia itse kokeneet samastuvat ympäristön asenteisiin. Tutkimusten mukaan on myös tavallista, että mielenterveyskuntoutuja jättää hakematta koulutuksiin tai töihin ennakoidessaan ympäristön kielteisiä reaktioita. Leima näkyy myös työelämässä: tieto työntekijän tai esimiehen mielenterveysongelmista voi johtaa työpaikan, aseman tai arvostuksen menetykseen.[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.