Sanismi
Sanismi tarkoittaa mielenterveyteen liittyvää syrjintää, mikä ilmenee ei-toivottuna sosiaalisena leimaantumisena, torjuntana ja välttelevänä käyttäytymisenä erityisesti mielenterveyden ongelmia ja neurologisia poikkeavuuksia kokevia henkilöitä kohtaan. Termi tulee englannin sanasta sane (terve, tervejärkinen, täysijärkinen).[1][2][3] Sanismi on osa taustaoletusta, jonka mukaan mielenterveyden häiriötä sairastava on hauras ja kaipaa suojelua, mikä viittaa mielenterveyteen liittyviin eriarvoistaviin kyvykkyysihanteisiin. Siihen liittyy puolestaan käsitys mielenterveydenhäiriöön sairastuneesta lähtökohtaisesti puutteellisena ja kokonaisvaltaisesti häiriön kautta määrittyvänä, mistä voi seurata holhoavaa kohtelua ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia.[4]
Psykoosisairautta sairastavat joutuvat kaikista psykiatrisista häiriöstä sairastavista useammin kohtaamaan muiden ihmisten ennakkoluuloja, tietämättömyyttä ja leimaamista.[3] Psyykkisesti sairastuneen henkilön outo käyttäytyminen saattaa aiheuttaa pelkoa ja sekaannusta muissa ihmisissä, mikä voi aiheutua esimerkiksi sairauteen kuuluvista harhaluuloista, joita psyykkisesti terveet ihmiset eivät koe ja näe. Esimerkiksi yleisesti vallalla olevan stereotyyppisen käsityksen mukaan niiden henkilöiden, joilla on mielenterveysongelmia, ajatellaan olevan jopa vaarallisia, mikä on päätelty tilanteesta, jossa yksittäinen psyykkisen sairauden omaava ihminen on toiminut uhkaavasti tai tehnyt rikoksen.[5] Psykofobia tarkoittaa mielenterveyden häiriöitä ja niitä sairastavia henkilöitä kohtaan tunnettua pelkoa.[6]
Mielenterveyden keskusliiton mukaan häpeäleima ja ennakkoluulot alistavat ja eristävät mielenterveyden häiriöihin sairastuneita, vaikeuttavat avun hakemista ja oireista toipumista, esimerkiksi sairastunut saattaa salata oireitaan ja viivytellä avun hakemista. Yksilön kokema sisäinen stigma eli itsensä leimaaminen on vakava este hänen kuntoutumiselleen. Mielenterveysongelmia itse kokeneet samastuvat ympäristön asenteisiin. Tutkimusten mukaan on myös tavallista, että mielenterveyskuntoutuja jättää hakematta koulutuksiin tai töihin ennakoidessaan ympäristön kielteisiä reaktioita. Leima näkyy myös työelämässä: tieto työntekijän tai esimiehen mielenterveysongelmista voi johtaa työpaikan, aseman tai arvostuksen menetykseen.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ PhebeAnn M. Wolframe: The Madwoman in the Academy, or, Revealing the Invisible Straightjacket: Theorizing and Teaching Saneism and Sane Privilege. Department of English and Cultural Studies, McMaster University. dsq-sds.org. 2013. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Sana sane suomeksi - Sanakirja.org (englanti-suomi) sanakirja.org. Viitattu 26.9.2020.
- ↑ a b Aikuiset - Omahoito - Oppaat - Tietoa psykoosista - Stigma eli häpeäleima mielenterveystalo.fi. Viitattu 17.9.2020. (suomeksi)
- ↑ Janina da Silva Gonçalves: Kelvottomasta ihanneopiskelijaksi: Opiskelijasubjektin tuottaminen mielenterveyttä koskevissa kirjoituksissa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2020, Yleinen- ja aikuiskasvatustiede. helda.helsinki.fi. Viitattu 17.9.2020. (suomeksi)
- ↑ Mielenterveyskuntoutujien kokema syrjintä arjessa ja sen vaikutus heidän elämäänsä. Elina Sivula, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) -opinnäytetyö, kevät 2017. theseus.fi. Viitattu 26.9.2020. (suomeksi)
- ↑ Emily E. Ahrend: Sanity on the Margins: A Multidisciplinary Literature Review on Sanism papers.ssrn.com. 8.4.2022. Viitattu 31.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Kannanotot: Mielenterveysongelmien aiheuttamaa stigmaa vastaan saatava valtakunnallinen kärkihanke mtkl.fi. 18.11.2018. Viitattu 17.9.2020. (suomeksi)