Wikipedia

Psykiatrian vastaisuus

psykiatrisen hoidon vastustaminen

Psykiatrian vastaisuus tai antipsykiatria on näkemys, jonka mukaan nykyisin käytössä olevista psykiatrisista hoidoista on potilaille enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Psykiatrisia hoitoja vastustavaa liikehdintää on ollut jo kahden vuosisadan ajan. Psykiatria on ainoa lääketieteen ala, jolla on ollut pitkäaikaista vastustusta.[1] Neurologisia ja psykiatrisia potilaita tutkittiin ja hoidettiin ennen vuotta 1963 samoissa sairaaloissa, sillä hermo- ja mielitaudit kuuluivat samaan erikoistumisalaan.[2] Aivojen kuvantamistutkimusten myötä on havaittu, että jako neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin onkin keinotekoinen, koska useimpiin psy­kiat­risiin sai­rauksiin liit­tyy ai­vojen har­maan ai­neen ka­toa kul­lekin sairau­delle omi­nai­sissa pai­koissa.[3]

Psykiatriaa vastustava mielenosoitusmarssi, jonka banderollissa lukee "psykiatria tappaa".
Jako neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin on keinotekoinen. Ennen vuotta 1963 hermo- ja mielitaudit kuuluivat samaan erikoistumisalaan.

Psykiatrian vastustus perustuu psykiatrian käyttämien hoitomuotojen tehottomuuteen ja näkemykseen siitä, että psykososiaalisten ongelmien medikalisointi on tarpeetonta. Psykiatreja on lisäksi syytetty vallan väärinkäytöstä ja potilaiden epäinhimillisestä kohtelusta.[4] Elina Ikävalkon vuonna 2020 tekemässä haastattelututkimuksessa ilmeni, että psykiatriakriittiset suomalaiset kokevat, että psykiatriassa vallitseva ihmiskuva on kapea ja potilaille vahingollinen, eivätkä psykiatrisesta sairaanhoidosta apua hakevat tule autetuiksi vaan syyllistetyiksi, patologisoiduiksi ja ylikävellyiksi. Psykiatrian edustajat pelkistävät avuntarvitsijoiden vaikeat elämäntilanteet ja menneisyydestä kumpuavat muistot ja vaikeat tunteet diagnooseiksi, jotka alkavat toimia itseään toteuttavina ennustuksina.[5] Lisäksi arvioitiin, ettei lääkkeiden haittavaikutuksista ja vieroitusoireista tarjota riittävästi tietoa ja ammattilaisten psyykenlääkkeistä käymää keskustelua pidettiin takapajuisena ja yksipuolisena. Potilaita ei myöskään tuettu lääkityksen vähentämisessä ja vieroitusoireiden kanssa selviämisessä. Potilailla saattoi olla myös käytössä monia yhtäaikaisia lääkkeitä ilman, että niiden yhteisvaikutuksia seurattiin.[5]

Monet psykiatriassa käytetyistä lääkkeistä tuhoavat aivokudosta, mikä aiheuttaa potilaille kroonisia aivotoiminnan häiriöitä[6][7]. Monet psyykenlääkkeet aiheuttavat myös esimerkiksi lihomista ja metabolista oireyhtymää sekä heikentävät seksuaalista halua ja lisäävät käytön alussa jopa potilaan itsemurhariskiä[8][9][10]. Psykiatrisen lääkehoidon ongelmaksi nähdään sekin, että se turruttaa ja passivoi potilaat[5] Tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen rikkoo YK:n ihmisoikeussopimuksen määräyksiä kuten liikkumisvapautta ja oikeutta yksityiselämän suojaan[11]. Myös muihin psykiatrisessa hoidossa käytettyihin pakkokeinoihin kuten pakkolääkityksen, kiinnipitämiseen, vuoteeseen sitomiseen ja potilaan eristämiseen liittyy eettisiä ongelmia[12].

Myös diagnoosien luotettavuutta on kritisoitu. Esimerkiksi New Yorkin osavaltionyliopiston professorina toimineen Thomas Szaszin mukaan skitsofrenia on niin epämääräinen käsite, että sillä voidaan viitata lähes mihin tahansa häiritsevään tai epämiellyttävään käyttäytymis- ja reagointitapaan[13]. Tekaistuja skitsofreniadiagnooseja käytetään jopa demokratia-aktivistien vaientamiseen[14].

Historiaa muokkaa

Psykiatriaa hyljeksittiin suomalaisessa lääkärikunnassa sen kehittymisen alkuajoista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Siitä oli muodostunut ajan kuluessa lääketieteen erikoisala, johon kuului mielentilalausuntojen antaminen oikeudenkäyntejä varten.[13] Psykiatrisia hoitoja vastustavaa liikehdintää on ollut jo kahden vuosisadan ajan.[15] Psykiatrisiin diagnooseihin aiemmin lukeutuneet epilepsia ja homoseksuaalisuus poistettiin myöhemmin psykiatrisesta tautiluokituksesta, koska niitä ei pidetty enää psykiatrisina sairauksina[16][17]. Sama koskee transsukupuolisuutta, joka on siirretty psykiatrisista häiriöistä seksuaaliterveyden häiriöihin[18].

Yleisesti käytössä olleita sähköšokkihoitoja (sähköhoitoa), lobotomiaa ja insuliinišokkihoitoa kritisoitiin aikoinaan[15][19][20][21]. Lobotomiasta ja insuliinišokeista on sittemmin luovuttu[22].

Aika ennen 1960-lukua muokkaa

1700-luvulla ja pitkälle 1800-lukua mielisairauksista kärsivien laitosten ei useinkaan ollut tarkoitus parantaa niiden asukkaita, vaan ne olivat vankilan kaltaisia laitoksia, joihin perheet olivat hylänneet heidät tai joihin oikeus oli heidät tuominnut. Laitoksissa asukkaat kohtasivat julmaa kaltoinkohtelua ja elinolosuhteet olivat surkeat. Laitosten tarkoitus oli lievittää perheen häpeää ja estää mahdollisia häiriöitä yhteisössä. Taitamaton henkilökunta kohteli asukkaita usein kuin eläimiä. 1800-luvun puolivälissä ja lopulla laitoksia alettiin uudistaa humaanimmaksi.[23]

Ranskalainen psykologi Bénédict Augustin Morel kehitti degeneraatioteorian ja sai sille suosiota 1850-luvulla. Morel ihaili Charles Darwinin evoluutioteoriaa ja pyrki etsimään mielisairauksien syytä perinnöllisyydestä[24]. Psykiatrit omaksuivat degeneraatioteorian, koska he ajattelivat sen antavan mielisairauksille tieteellisen pohjan. Psykiatria alkoi kehittyä tieteeksi. Morelin degeneraatioteoria sai kannattajia useissa maissa. Saksalaiset psykiatrit keskittyivät mielisairauksien luokitteluun parannuskeinojen etsimisen sijaan.[25]

Morelin degeneraatioteoria vaikutti eugeniikan syntyyn ja osalle psykiatreista askel degeneraatioteoriasta eugeniikkaan ei ollut suuri. Tieteellisen psykiatrian isänä pidetty saksalainen Emil Kraepelin oli eugeniikan puolestapuhuja. Kraepelinin työ muodostaa nykyisten psykiatristen diagnoosien pohjan. Kraepelin tunsi Morelin degeneraatioteorian ja Kraepelinin poliittisten mielipiteiden on luonnehdittu sisältäneen proto-fasismia[26]. Myös vaikutusvaltainen sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler kannatti eugeniikkaa[27]. Kraepelin ja Bleuler suhtautuivat mielenterveysongelmista kärsiviin epätoivottuina ja yhteiskunnallisena ongelmana.

Suomen ensimmäinen psykiatrian professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon 15. kesäkuuta 1906.[28] Christian Sibeliusta (1869–1922) pidetään varsinaisen suomalaisen tieteellisen psykiatrian alullepanijana. Hän vaikutti muun muassa alan koulutukseen ja yliopistollisen klinikan perustamiseen sekä psykiatrisen hoidon sisältöön uudistaen sitä potilasystävällisempään suuntaan.[29] Sibelius sai oppinsa Saksasta ja opiskeli Kraepelinin luona[30]. Kuitenkin vielä Suomen itsenäistymisen jälkeenkin lääketieteessä hyljeksittiin psykiatriaa. Psykiatriasta oli muodostunut ajan kuluessa lääketieteen erikoisala, johon kuului mielentilalausuntojen antaminen oikeudenkäyntejä varten.

Eugeniikan kannatus psykiatrien keskuudessa johti psykiatristen potilaiden sterilisaatioihin, jotta mielenterveysongelmat eivät runsaslukuistuisi väestössä. Psykiatrit perustelivat sterilisaatioita yhteiskunnan edulla ja mielenterveyden häiriöistä kärsivät nähtiin epätoivottuina eikä heidän haluttu lisääntyvän. Pakkosterilisaatiot otettiin käyttöön useissa länsimaissa 1900-luvulla ja niitä suoritettiin vuosikymmenten ajan. Kansallisosialistisessa Saksassa psykiatrit pyrkivät systemaattisesti hävittämään potilaansa.[31]

Lobotomian avulla mielenterveyden häiriöistä kärsivien harhaisuutta ja rauhattomuutta pyrittiin vähentämään. Lobotomiasta tuli yleinen toimenpide ja niitä tehtiin kahden vuosikymmenen ajan. 1950-luvulla klooripromatsiinin teho psykoosioireiden lievittämisessä tarjosi psykiatrialle lääkkeellisen hoitokeinon. Samalla lobotomiasta voitiin luopua. Klooripromatsiinin löytäminen käynnisti muiden antipsykoottisten lääkkeiden kehittämisen.

1960-1970-luvun antipsykiatrinen suuntaus muokkaa

Psykiatrian legitimiteettiä lääketieteen erikoisala alettiin kyseenalaistaa 1960-luvulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. New Yorkin valtionyliopiston professori Thomas Szasz kuului äänekkäimpiin psykiatrian legitimiteetin kyseenalaistajiin.[32] Hänen mukaansa skitsofrenialla voitiin viitata ihmisessä lähes mihin tahansa häiritsevään ja epämiellyttävään käyttäytymis- ja reagointitapaan. Szasz kutsui skitsofreniaa psykiatrian "pyhäksi symboliksi", jonka avulla lääketiede perusteli psykiatrian statusta lääketieteen haarana sekä hoidon kohteiden perusoikeuksia rajoittavien ja vahingoittavien pakkohoitotoimenpiteiden oikeutusta.[13]

Muirta antipsykiatrisen suuntauksen merkittäviä edustajia olivat muun muassa sosiologit Thomas J. Scheff ja Erving Goffman.[33]

Antipsykiatrinen suuntaus kyseenalaisti psykoosi-, neuroosi- ja persoonallisuushäiriökäsitteiden oikeutuksen ja erilaiset hoitomuodot. Psykiatrien ohella suuntauksen piiriin kuului myös yhteiskuntatieteilijöitä. Sen piirissä oli vallalla ajatus, että psykiatrian johtavana tavoitteena on kehittää keinoja poikkeavien ihmisten kontrollointiin. Taustalla oli osin kapitalistisen järjestelmän kritiikki, sillä sen katsottiin tarvitsevan psykiatriaa kontrollikeinona.[34]

Kritiikin kohteena oli hoitomuotojen ohella psykiatristen diagnoosien epäluotettavuus. Samakin potilas saattoi saada eri diagnosoijilta eri diagnoosin riippuen etenkin diagnosoijan kulttuuritausta.[35] Arvostelua aiheutti myös se, että psykiatrisen diagnoosin saaminen potilastietoihin saattaa leimata ihmisen eliniäksi.[36]

Nick Heatherin vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassa Radikaali psykologia (Radical Perspectives in Psychology) kerrotaan kokeesta, joka päättyi siihen, että mieleltään terve henkilö joutui mielisairaalaan, koska kokeesta tietämättömät psykologit tai psykiatrit diagnosoivat häneltä monta mielisairautta. Toisessa kokeessa joukko ihmisiä hakeutui alan asiantuntijoiden arvioitaviksi, jolloin osan arvioitiin kärsivän mielenterveyden häiröstä. Sen jälkeen terveiksi todetut vietiin toiselle alan asiantuntijalle, jonka mielestä osalla heistä oli mielentervyden häiriö. Tämän jälkeen mieleltään jo kaksi kertaa terveeksi todetut hekilöt vietiin jälleen uudelle asiantuntijalle, jolloin osa heistä sai psykiatrisen diagnoosin.

D. L. Rosenhanin kuuluisassa kokeessa kahdeksan tervettä koehenkilöä teeskenteli psykoottisia oireita, kuuloharhoja, ja seitsemän heistä diagnosoitiin skitsofreenisiksi, yksi maanisdepressiiviseksi. Diagnoosin saatuaan koehenkilöt käyttäytyivät täysin normaalisti, mutta heidän käyttäytymistään alettiin tulkita annetun diagnoosin mukaisesti.[37]

Antipsykiatrisen suuntauksen suomalaisia ilmentymiä oli 1960-luvulla vaikuttanut Marraskuun liike sekä ja sitä käsiteltiin monissa julkaisuissa, kuten Aatteet pois ja vaatteet ja Goffmanin teoksen suomennoksessa Minuuden riistäjät.[38] Suuntaus alkoi laajeta uudelleen 2000-luvulla etenkin potilasjärjestöjen ja kansallisten Mad in Finland/USA/England ym. sivustojen toimesta.

1980-1990-luku muokkaa

vuoden 1993 paikkeilla kehitettiin niin kutsuttujen perinteisten antipsykoottisten lääkkeiden rinnalle uudet toisen sukupolven antipsykoottisiksi lääkkeiksi ristityt Risperdal, Zyprexa, Seroquel, Geodon ja Abilify.[39]

Antipsykiatrinen suuntaus hiipui 1990-luvulla serotoniini- ja monoamiinihypoteesien saadessa yhä enemmän jalansijaa[40][41].

2000-luku muokkaa

Masennuksen biologiseksi teoriaksi nimettyä välittäjääaineteoriaa alettiin kyseenalaistamaan yhä laajemmin kaksituhattakaksikymmentäluvulle tultaessa, koska tutkimuksista ei ollut saatu sille juuri minkaanlaista vahvistusta[42].

Vuonna 2007 julkaistiin myös laaja siihenastisista tieteellisistä tutkimuksista tehty yhteenveto, josta ilmeni, että skitsofreniaa sairastavien elinikä on lyhentynyt merkittävästi suhteessa muuhun väestöön aina 1970-luvulta alkaen. Skitsofreniaa sairastavilla esiintyy lähes 2,5-kertainen riski kuolla erilaisiin sairauksiin ja ylikuolleisuutta esiintyy suurimmassa osassa yleisimmistä kuolinsyistä. Syyksi skitsofreniapotilaiden tavallista korkeampaan kuolleisuuteen arveltiin antipsykoottien käyttöä, joista etenkin 1990-luvun alussa yleistyneet uuden polven antipsykootit aiheuttavat painonnousua ja lisäävät esimerkiksi metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen riskiä. 2000-luvulla julkaistut tutkimukset ovatkin kyseenalaistaneet epätyypillisten antipsykoottien paremmuuden vanhoihin nähden ja niiden aiheuttamista terveyshaitoista ollaan huolestuttu yhä enenevässä määrin. Tutkijat ennustivat, että skitsofreenikkojen ylikuolleisuus kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa, kun uuden polven lääkkeitä pitkään käyttäneet sukupolvet ikääntyvät.[43]

Entisten ja nykyisten psykiatristen potilaiden oma ääni on alkanut enenevässä määrin kuulua 2000-luvulla. Esimerkiksi mielen sisäisiä ääniä kuulevien vuonna 1996 perustamassa Suomen moniääniset ry:ssa nähdään, että mielen sisäiset äänet tulisi nähdä ensisijaisesti ihmisen ominaisuuksina eikä sairautena. Yhdistys on tehnyt tunnetuksi uudenaikaisia lääkkeettömiä keinoja tulla toimeen mielensisäisten äänien kanssa kuten pyrkimällä empaattiseen vuorovaikutussuhteeseen niiden kanssa.[44][45] Myös vuonna 2010 perustetun Suomen skitsofreniayhdistyksen tavoitteisiin kuuluu se, että psykoosiksi tulkitut kokemukset voitaisiin nähdä myös muuna kuin sairauden oireina.[46][47]

Mad In Finland - Tarpeenmukainen hoito ry perustettiin vuonna 2016 ja sen tavoitteena on, että psyykkisiin pulmiin apua hakeville tarjottaisiin tasapuolista tietoa eri hoitovaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista ja että kaikille potilaille tarjottaisiin mahdollisuus valita myös tehokas ja näyttöön perustuva lääkkeetön hoitotapa. Yhdistys on myös perustanut lääkevieroituksen tukiryhmiä ja kritisoinut suomalaista terveydenhuoltoa siitä ettei sen piirissä tarjota useinkaan lääkevieroitukseen liittyvää tietoa ja tukea.[48][49]Vuonna 2013 psykologit yrittivät vaikuttaa Britanniassa lääkkeiden käyttöön psykiatriassa ja sysätä ne taka-alalla, koska halusivat keskittyä hoidossa käsittelemään elämänkokemuksia ja olosuhteita.[50]

Myös yksittäiset lääkärit ovat kritisoineet vallalla olevia psykiatrisia käytöntöjä. esimerkiksi sisätautien professori Peter Gøtzsche on kritisoinut kirjoissaan psyykenlääkkeiden käyttöä mielenterveyden häiriöiden hoidossa, psykiatrien käsityksiä aivojen kemiallisesta epätasapainotilasta sekä vaatinut psyykenlääkkeiden poistamista markkinoilta.[51][52][53]

Biokemiallisen epätasapaino- ja reseptorihypoteesin kyseenalaistaminen muokkaa

Skitsofrenian ja psykoosien syyksi on esitetty niin kutsuttua dopamiinihypoteesia, jonka paikkansapitävyys on sittemmin kyseenalaistettu.[54] Dopamiinihypoteesi kehitettiin 1950-luvulla samaan aikaan kun lääketeollisuus löysi antipsykoottisen lääkeaineen, jonka vaikutusmekanismista ei ollut varmuutta mutta sillä saatiin aikaan ”kemiallinen lobotomia”.[55] Ensimmäinen antipsykootti oli 1950-luvulla Ranskassa leikkauspotilaiden kivun lievittämiseen ja sokkitilan estämiseen kehitetty klooripromatsiini. Lääkkeen todettiin tekevän leikkauspotilaista väsyneitä ja välinpitämättömiä leikkausta kohtaan. Teho psykoosioireisiin vahvistettiin ensin kokeilemalla ja myöhemmin lukuisissa kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa.[56]

Biokemiallista epätasapaino- ja reseptoriteoriaa käytetään edelleen lääkehoidon pohjana, vaikka joidenkin lähteiden mukaan vaikuttaa siltä, että useimmat ihmiset joilla on biokemiallisia epätasapainoja tai reseptoripoikkeavuuksia ovat itse asiassa terveitä eivätkä psykiatrisesti sairaita. Asiaa ei ole ollut tutkittu kunnolla vuoden 2000 ensimmäiseen vuosikymmeneen mennessä, mikä osoitti psykiatrisen tutkimuksen ajattelun keveyden. [57] Lisäksi on havaittu, että mielisaiaruksista parantuneilla potilailla on lääkehoidon loputtua edelleen poikkeavuuksia aivoissa.[58]

Puhumalla kemiallisesta epätapainosta psykiatrit ovat myös psykiatrian vastustajien mukaan juuttuneet 1950- ja 1960-luvuille vaikka mieltä ja käytöstä tutkivat ja niihin vaikuttavat menetelmät ovat muilla aloilla kuten esimerkiksi neuromarkkinoinnissa kehittyneet. Neuromarkkinointia käytetään muun muassa tupakoimisen vähentämiseen [59], jota hoidetaan myös psykiatrisilla lääkkeillä ja jopa lääkeyhtiöiden toimesta myös itse (psykiatristen) lääkkeiden markkinointiin.[60]

Psykiatrisia ongelmia voidaan pyrkiä hoitamaan myös psykologisilla menetelmillä, joilla on yleensä vähemmän sivuvaikutuksia (terapia). Tutkimuksissa on todettu, että psykoterapia yhdistettyinä masennuslääkkeisiin johtaa parhaimpiin tuloksiin masennuksen hoidossa.[61] Lääketeollisuuden intresseissä on kuitenkin saada lääkkeelliset hoitomuodot keskeiseen asemaan, koska lääkkeiden valmistus ja myynti on niiden liiketoimintaa. Tutkimuksen mukaan lääkäreiden määräämiin hoitomuotoihin vaikuttavat ainakin Isossa-Britanniassa osittain kanssakäyminen lääketeollisuuden edustajien kanssa ja lääketeollisuuden sponsoroimiin tilaisuuksiin osallistuminen.[62]

Psykoterapia muokkaa

Mielenterveyden häiriöiden alkulähde löytyy YK:n vuonna 2016 julkaiseman erikoisraportin mukaan usein yksilön vaikeista elämänolosuhteista ja yhteiskunnallisista ongelmista[63][64].Psykoterapia on tutkimuksissa osoitettu teholtaan lääkehoitoa vastaavaksi masennuksessa ja ahdistuneisuushäiriöissä. Kaksi kolmesta psykiatrisesta potilaasta toivoo saavansa terapiaa lääkehoidon sijaan.[65][66] Tehokas hoito ei edellytä tutkimusten mukaan ammattitutkintoa ja Intiassa onkin kokeiltu kolmessa viikossa pikakoulutettuja amatööripsykologeja masennuksen ja alkoholismin hoidossa keskusteluterapiaa antamalla.[67]

Lääkehoidot muokkaa

Keskushermoston toimintaa lamaava antipsykootti vaikuttava Abilify oli Yhdysvaltojen suosituin reseptilääke 2010-luvulla, ja sen liikevaihto oli seitsemän miljardia dollaria vuodessa.[68] Abilifyn vaikutusmekanismia ei täysin tunneta. Sitä käytettiin muun muassa masennuksen hoidon oheislääkkeenä.[69] 85 prosenttia Yhdysvalloissa kirjoitetuista toisen sukupolven antipsykoottisista lääkkeistä käytettiin sellaisiin tarkoituksiin joille ei ollut lääkeviraston hyväksyntää.[70]

Suuret lääkeyritykset eivät ole 2010-luvulla panostaneet uusien psykiatristen lääkkeiden kehittämiseen, ja vanhempien lääkeaineiden patentit umpeutuvat vähitellen. Samalla kun niiden patentit umpeutuivat, niistä tuli halvempia ja vanhan ja uudentyyppisten eli "epätyypillisiksi" kutsuttujen neuroleptin väliset hinnanerot alkoivat kaventua-[71][72] Perinteiset antipsykootit olivat kuitenkin edelleen paljon uuden polven antipsykootteja halvempia vuonna 2017[39], sillä lääkkeiden patenttisuoja kestää Suomessa 20 vuotta[73].

Psykedeelejä pidettiin 1950- ja 1960-luvulla lupaavina mielenterveyden häiriöiden hoidossa, mutta niiden tutkimus estettiin ja ne kiellettiin osittaen niiden väärinkäytön takia. Psykedeeliterapiassa koettu trippi nähdään kuitenkin nykyään lupaavana hoitomuotona, joka voi tuottaa tulosta jopa vain yhdellä hoitokerralla.[74] Lääkeyhtiöt eivät ole innostuneet psykedeelitutkimuksen rahoittamisesta. Syyksi on esitetty ainakin sitä, etteivät psykedeelit tarjoa suurta mahdollisuutta rahalliseen hyötyyn koska niitä saatetaan terapian aikana käyttää vain muutamia kertoja, ja koska ne eivät ole patentoitavissa.[75]

Muut hoidot muokkaa

Sähköšokkihoitoja (sähköhoitoa), lobotomiaa ja insuliinišokkihoitoa on vastustettu monin eri perustein.[15][19][20][21] Lobotomia oli aivovaurioiden tarkoituksellista aiheuttamista. Myöhemmin lobotomiasta ja insuliinišokeista on luovuttu.[76] Sähköhoito kuuluu vuonna 2006 edelleen kaikkien Suomen keskusmielisairaaloiden rutiinihoitoihin. Hoito koostuu 4-12 epileptisen kohtauksen aiheuttamisesta potilaalle muutaman päivän välein. Parhaat tulokset on saatu lyhytkestoisen vakavan masennuksen hoidossa. Hoitotulos riippuu myös siitä, mihin paikkaan ja millä voimakkuudella sähköä potilaan päähän johdetaan. Sähköhoidosta väitelleen suomalaisen Pertti Heikmannin mukaan Ison Britannian uusi hoitosuositus rajoittaa sähköhoidon käyttöä sen aiheuttamien muistihäiriöiden vuoksi ja kyseisiä rajoituksia pitäisi noudattaa myös Suomessa.[77]

Yhteiskunnan kontrollikeino muokkaa

Noin kolmannelle Neuvostoliiton vainoamista toisinajattelijoista asetettiin 1970- ja 1980-luvuilla hiipivän skitsofrenian diagnoosi, minkä jälkeen heidät toimitettiin suljettuun pakkohoitoon. Käytäntö on ollut yleinen myös Romaniassa ja Kiinassa.[78][14]

Erään teorian mukaan psykiatria on kapitalistisen yhteiskunnan kontrollikeino, joka on verhottu hoito-nimityksen alle.[79] Tässä ajattelutavassa psykiatria nähdään vallitsevan kapitalistisen talousjärjestelmän muovaamana. Psykiatrit yrittävät löytää ongelmia ihmisistä eivätkä kulttuurista, taloudesta, sosiaalisesta ympäristöstä tai työstä. Ajattelussa kaikenlaiset ongelmat ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä. Kyky tehdä työtä on mielenterveyden kriteeri. Sigmund Freud määritteli mielenterveyden kyvyksi tehdä työtä ja rakastaa. Kapitalismi asettaa menestyksen ja epäonnistumisen yksilöstä johtuvaksi. Vastaavasti psykiatria asettaa mielenterveyden yksilöstä johtuvaksi ja etsii yksilökohtaista ratkaisua.[80]

Kriitikkojen nimiä ja teoksia muokkaa

  • Bonnie Burstow, professori Toronton yliopistossa, käynnistänyt antipsykiatria-stipendin[81][82]
  • Joanna Moncrieff, mm. kirjan "The Bitterest Pills: The Troubling Story of Antipsychotic Drugs" kirjoittaja.
  • Peter Gøtzsche, kirjan "Tappava psykiatria ja lääkinnän harha" kirjoittaja.
  • Peter Lehmann, mm. kirjan "Alternatives Beyond Psychiatry" kirjoittaja.
  • James Davies, kirjan "Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta" kirjoittaja.
  • Thomas Szasz, terapeuttisen valtion ja valtiomuotoisen mielenterveyden (pakkohoito) vastustaja. Mm. kirjojen "The Myth of Mental Illness" ja "Antipsychiatry: Quackery Squared" kirjoittaja.
  • Peter Breggin, mm. kirjan "Your Drug May Be Your Problem: How and Why to Stop Taking Psychiatric Medication" kirjoittaja.
  • Nick Heather, kirjan Radikaali psykologia kirjoittaja. Kirja herätti huomiota, koska Heather kokeili psykologian ja psykiatrian toimivuutta kuvaten tekemiään kokeita jossa psykologia paljastui antavan hyvin eri tuloksia riippuen esim. arvioijasta.
  • Mehiläisen kuntoutusjohtaja, psykologi Aku Kopakkala irtisanottiin 2014, kun hän oli antanut YLE:n MOT-ohjelmalle lausunnon, jossa hän kyseenalaisti masennuslääkkeiden hyödyn masennuksen hoidossa.[83]

Organisaatioita muokkaa

Järjestöjä joissa antipsykiatrista toimintaa:

  • CEP – Council For Evidence Based Psychiatry, tukea lääkityksen lopettamiselle
  • MindFreedom, mielenterveysjärjestö
  • CCHR – Citizens Commission on Human Rights, skientologien operoima järjestö
  • Center for the Study of Empathic Therapy, Education & Living
  • Mad In America – blogisivusto

Lisäksi skientologit vastustavat järjestelmällisesti psykiatriaa.[84]

Psykiatrian vastaisuus fiktiossa muokkaa

Suuren huomion saanut 1970-luvun elokuva Yksi lensi yli käenpesän kritisoi psykiatriassa vallitsevia käytäntöjä.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Heather, Nick: Radikaali psykologia. (Alkup. Radical Pers­pectives in Psychology.) Suom. Mirja Rutanen, Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1654-7
  • Anna Maria Viljanen, Psykiatria ja kulttuuri. Suomen Antropologinen Seura; Stakes, 1994 ISBN 951-47-8526-6 Stakesin tutkimuksia 37

Viitteet muokkaa

  1. ↑ The antipsychiatry movement: Who and why (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf). Henry A. Nasrallah
  2. ↑ Ettehän te nyt mikään hullu ole! (Arkistoitu – Internet Archive). Satu Salonen, Potilaan lääkärilehti 25.04.2016.
  3. ↑ Psy­kiat­ri­sille sairauksille yhteistä aivomuutosta etsimässä. Te­ro Tai­minen: Potilaan lääkärilehti 25.5.2015.
  4. ↑ Antipsychiatry: Meeting the challenge. Nimesh G. Desai. National Library of Medicine.
  5. ↑ a b c En ole lääkevastainen mutta… – CoSupport – Interrupting Youth Support Systems in the Ethos of Vulnerability blogs.helsinki.fi. Viitattu 24.8.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Brain Damage, Dementia and Persistent Cognitive Dysfunction Associated With Neuroleptic Drugs: Evidence, Etiology, Implications. Peter R. Breggin. The Journal of Mind and Behavior 1990. Sivut 426, 434-435. https://www.jstor.org/stable/43854101?read-now=1&seq=1#metadata_info_tab_contents
  7. ↑ Brain Damage, Dementia and Persistent Cognitive Dysfunction Associated With Neuroleptic Drugs: Evidence, Etiology, Implications. Peter R. Breggin. The Journal of Mind and Behavior 1990. Sivut 426, 440-441. https://www.jstor.org/stable/43854101?read-now=1&seq=1#metadata_info_tab_contents
  8. ↑ Kustannus Oy Duodecim: Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset Duodecim - Terveyskirjasto. Arkistoitu 4.12.2020. Viitattu 30.10.2018.
  9. ↑ Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 30.10.2018.
  10. ↑ Leponexin valmisteyhteenveto, Fimea 9.9.2019. http://spc.nam.fi/indox/english/html/nam/humspc/0/729880.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Mitä ovat ihmisoikeudet? Global.finland.fi. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 21.6.2018. Viitattu 21.6.2018.
  12. ↑ Opinnäytetyö psykiatrian alalta. theseus.fi.
  13. ↑ a b c Thomas Szasz: Schizophrenia: The Sacred Symbol of Psychiatry. Syracuse, NY: Syracuse University Publications in Continuing Education, 2004-01-01. ISBN 9780815602248. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2017). English
  14. ↑ a b Jorma Komulainen, Jari Lehtonen, Matti Mäkelä: Psykiatrian luokituskäsikirja : Suomalainen tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät koodit www.julkari.fi. 2012. Viitattu 25.8.2022.
  15. ↑ a b c Burns, Tom: Psychiatry: A very short introduction, s. 93–99. Oxford University Press, 2006.
  16. ↑ Drescher, Jack: Out of DSM: Depathologizing Homosexuality. Behavioral Sciences, 4.12.2015, 5. vsk, nro 4, s. 565–575. PubMed Central. doi:10.3390/bs5040565.
  17. ↑ Levin, Saul: Homosexuality as a Mental Disorder Simply Not Backed Up by Science American Psychiatric Association. 10.3.2016. Viitattu 06.05.2018.
  18. ↑ Transsukupuolisuus | Seta ry seta.fi. 22.11.2018. Viitattu 23.8.2022.
  19. ↑ a b Your tap water is probably laced with antidepressants salon.com.
  20. ↑ a b Henry A. Nasrallah: The antipsychiatry movement: Who and why (pdf) Current Psychiatry. joulukuu 2011. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
  21. ↑ a b Mervat Nasser: The rise and fall of anti-psychiatry Psychiatric Bulletin. 1995.
  22. ↑ Lääkkeettömät hoidot Harjamäen sairaalassa vuosina 1926-1952. Kukkohovi, Jukka.lähde tarkemmin?
  23. ↑ Foerschner & Allison, M: The History of Mental Illness: From "Skull Drills" to "Happy Pills". Inquiries Journal, 3.5.2018, 2. vsk, nro 09.
  24. ↑ https://www.britannica.com/biography/Benedict-Augustin-Morel
  25. ↑ Paul Turnbull, History and Digital Humanities @ University of Tasmania paulturnbull.org.
  26. ↑ Hoff, Paul: Kraepelin and degeneration theory. European Archives of Psychiatry and Clinical Neuroscience, 1,6,2008, 258 Suppl 2. vsk, s. 12–17. PubMed. doi:10.1007/s00406-008-2002-5.
  27. ↑ The Oxford Handbook of the History of Eugenics. s. 141
  28. ↑ Psykiatria ennen, nyt ja tulevaisuudessa - mieli ja aivot, mania ja masennus 7.6.2006. Helsingin Yliopisto. Arkistoitu 18.8.2007. Viitattu 4.1.2008.
  29. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  30. ↑ https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1341-8/urn_isbn_978-952-61-1341-8.pdf Suomalaisen psykiatriatieteen juuria etsimässä : psykiatria tieteenä ja käytäntönä 1800-luvulta vuot - UEF Electronic Publications - Itä-Suomen yliopisto
  31. ↑ Strous, Rael D: Psychiatry during the Nazi era: ethical lessons for the modern professional. Annals of General Psychiatry, 27.2.2007, 6. vsk, s. 8. PubMed Central. doi:10.1186/1744-859X-6-8.
  32. ↑ Grob, Gerald N: The attack of psychiatric legitimacy in the 1960s: Rhetoric and reality. Journal of the history of the behavioral sciences, 1.9.2011, 47. vsk, s. 398–416. ResearchGate. doi:10.1002/jhbs.20518.
  33. ↑ Viljanen s. 32, 35.
  34. ↑ Viljanen s. 2, 32.
  35. ↑ Viljanen s. 32.
  36. ↑ Viljanen s. 35.
  37. ↑ Viljanen s. 35 alaviite 29.
  38. ↑ Viljanen s. 32 alaviite 25.
  39. ↑ a b Huttunen, Matti O.: Psykoosien hoidossa käytettävät lääkkeet Duodecim. 24.9.2017. Arkistoitu 25.8.2016. Viitattu 18.03.2018.
  40. ↑ Viljanen s. 36.
  41. ↑ Henkilö | Vielä 20 vuotta sitten oli erikoista, jos joku kertoi olevansa masentunut, mutta sitten tapahtui käänne – ”Ihmiset ovat alkaneet pitää vaikeita elämänvaiheita sairautena”, sanoo tutkija Helsingin Sanomat. 15.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
  42. ↑ Joanna Moncrieff, Ruth E. Cooper, Tom Stockmann, Simone Amendola, Michael P. Hengartner, Mark A. Horowitz: The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence. Molecular Psychiatry, 20.7.2022, s. 1–14. doi:10.1038/s41380-022-01661-0. ISSN 1476-5578. Artikkelin verkkoversio. en
  43. ↑ Sci-Hub | A Systematic Review of Mortality in Schizophrenia. Archives of General Psychiatry, 64(10), 1123 | 10.1001/archpsyc.64.10.1123 tinyurl.com. Viitattu 24.8.2022.
  44. ↑ Etusivu - Suomen Moniääniset ry www.moniaaniset.fi. Viitattu 22.3.2016.
  45. ↑ RVMT-hanke - Suomen Moniääniset ry www.moniaaniset.fi. Viitattu 24.4.2022.
  46. ↑ Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry nousevamieli.fi. Viitattu 24.4.2022.
  47. ↑ Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry. https://nousevamieli.fi/
  48. ↑ Keitä olemme? Mad In Finland - Hulluna Suomessa. Viitattu 24.4.2022.
  49. ↑ Psyykenlääkevieroituksen tukiryhmä Mad In Finland - Hulluna Suomessa. Arkistoitu 24.4.2022. Viitattu 24.4.2022.
  50. ↑ Psykologit käyvät psykiatrien kimppuun Britanniassa Yle Uutiset. Viitattu 26.6.2017.
  51. ↑ "Masennuslääkkeistä enemmän haittaa kuin hyötyä" – Psykiatrit tyrmäävät professorin HS:lle esittämän väitteen mtv.fi. Viitattu 26.6.2017.
  52. ↑ Lääkkeet - terveyttä vai rahastusta? yle.fi. Viitattu 26.6.2017.
  53. ↑ Arvostettu professori tyrmää psyykenlääkkeet ja vaatii niiden poistamista markkinoilta: enemmän haittaa kuin hyötyä Helsingin Sanomat. 9.3.2017. Viitattu 26.6.2017.
  54. ↑ Moncrieff, Joanna: A critique of the dopamine hypothesis of schizophrenia and psychosis. Harvard Review of Psychiatry, 3.5.2018, 17. vsk, nro 3, s. 214–225. PubMed. doi:10.1080/10673220902979896.
  55. ↑ Tost, Heike & Alam, Tajvar & Meyer-Lindenberg, Andreas: Dopamine and Psychosis: Theory, Pathomechanisms and Intermediate Phenotypes. Neuroscience and biobehavioral reviews, 1.4.2010, 34. vsk, nro 5, s. 689–700. PubMed Central. doi:10.1016/j.neubiorev.2009.06.005.
  56. ↑ Mielen sairastumisesta voi parantua – Keroputaan mallissa kohdataan potilas ihmisenä sic.fimea.fi. Arkistoitu 7.11.2017.
  57. ↑ ‪The Myth of the Chemical Cure‬: ‪A Critique of Psychiatric Drug Treatment‬. Palgrave Macmillian, 2009. ISBN 978-0230574328.
  58. ↑ Simone Silvestri et al.: Increased dopamine D2 receptor binding after long-term treatment with antipsychotics in humans: a clinical PET study Psychopharmacology (Berl). Lokakuu 2000, sivut 152(2):174-80..
  59. ↑ Mind Reading: A Neuromarketing Study for Anti-Tobacco Organizations Professor Chaplin. Squarespace.com. (pdf).lähde tarkemmin?
  60. ↑ Neuromarketing techniques in pharmaceutical drugs advertising. A discussion and agenda for future research. G Orzan, IA Zara, and VL Purcarea
  61. ↑ Suositus - Käypä hoito www.kaypahoito.fi. Viitattu 30.10.2018.
  62. ↑ Is the pharmaceutical industry distorting psychiatry practice www.critpsynet.freeuk.com.
  63. ↑ UN report points to power imbalances. Hard-hitting stuff from the Special Rapporteur. The psychlogist September 2017, Vol.30 (pp.15). https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalances (Arkistoitu – Internet Archive)
  64. ↑ World needs “revolution” in mental health care – UN rights expert. https://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=21689
  65. ↑ Opinion - Psychiatry’s Identity Crisis 17.7.2015. NYTimes.com.
  66. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4156137/pdf/nihms-623724.pdf
  67. ↑ Neighbors Treating Neighbors For Depression And Alcoholism npr.org.
  68. ↑ Levine, Art: Abilify Is Top-Selling U.S. Drug -- But New Reports Question Long-Term Antipsychotic Use, Cite Need for Personalized Services huffingtonpost.com. 12.12.2014.
  69. ↑ Rosenberg, Martha: The Most Popular Drug in America Is an Antipsychotic and No One Really Knows How It Works 13.12.2014. AlterNet.
  70. ↑ Hartung, Daniel M. & Middleton, Luke & McFarland, Bentson H. & Haxby, Dean G. & McDonagh, Marian S. & McConnell, K. John: Use of administrative data to identify off-label use of second-generation antipsychotics in a Medicaid population. Psychiatric Services (Washington, D.C.), 1.12.2013, 64. vsk, nro 12, s. 1236–1242. PubMed. doi:10.1176/appi.ps.005482012.
  71. ↑ https://www.newyorker.com/tech/annals-of-technology/the-psychiatric-drug-crisis
  72. ↑ https://www.sciencedaily.com/releases/2015/08/150820134711.htm
  73. ↑ Lääkkeet | Suomen lääkekorvausten määrä kasvaa vuosi vuodelta, ja taustalla on taloustieteilijän mukaan ”turmiollinen” järjestelmä Helsingin Sanomat. 22.8.2022. Viitattu 24.8.2022.
  74. ↑ Some patients try psychedelic drug therapy for mental health cbsnews.com.
  75. ↑ Ekstaasi pelasti sotaveteraanin: ”USA:ssa 22 veteraania tekee joka päivä itsemurhan – voitaisiin välttää” Suomen Kuvalehti 28.2.2016.
  76. ↑ Lääkkeettömät hoidot Harjamäen vuosina 1926-1952. Kukkohovi, Jukka.
  77. ↑ Sähkö on turvallinen masennuksen hoitaja terve.fi. 27.6.2006. Viitattu 30.10.2018.
  78. ↑ F20 www.ahjos.net. Viitattu 25.8.2022.
  79. ↑ http://banmarchive.org.uk/collections/soundings/06_63.pdf
  80. ↑ U'ren - Psychiatry and Capitalism - Academy for the Psychoanalytic Arts www.academyanalyticarts.org.
  81. ↑ https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/df13daea-9aa8-4956-8cd1-e28076210fbf
  82. ↑ https://www.oise.utoronto.ca/oise/News/Bonnie_Burstow_Scholarship.html
  83. ↑ Lausunto 430 000 suomalaisen lääkkeistä oli liikaa – ”Minut irtisanottiin tänään” Uusi Suomi. Viitattu 30.10.2018.
  84. ↑ Skientologian salaisuudet City. Viitattu 31.10.2018.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Thomas Szasz: The Myth of Mental Illness (1961)
  • Peter C. Gøtzsche: Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Sitruuna, 2014 ISBN 978-952-5701-40-1
  • Peter C. Gøtzsche: Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Sitruuna, 2016 ISBN 978-952-5701-58-6
  • James Davies: Hajalla. Onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Basam books, 2015. ISBN 978-952-2603-63-0

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Psykiatrian_vastaisuus&oldid=21943384”