Samuel Greig (Venäjällä Samuil Karlovitš Greig; 1735 Inverkeithing, Fife, Skotlanti1788 Tallinna) oli skotlantilaissyntyinen venäläinen meriupseeri.[1][2]

Samuel Greig

Samuel Greig (sukunimi kirjoitetaan joskus myös muodossa Greigh)[3] aloitti uransa merillä kauppalaivoilla. Muutaman vuoden jälkeen hän astui Ison-Britannian laivaston palvelukseen. Hän oli mukana useissa taisteluissa Atlantilla seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763). Sodan jälkeen vuonna 1764 hänet värvättiin Venäjän laivaston palvelukseen luutnanttina. Hyvin pian hänet ylennettiin kapteeniksi.[2]

Venäjän–Turkin sodassa (1768–1774) Samuel Greig oli mukana Tšesmen salmen taistelussa 1770, jossa venäläiset löivät Turkin laivaston.[2] Ansioistaan taistelussa hänet ylennettiin samana vuonna kontra-amiraaliksi. Vuonna 1775 Greig nimitettiin vara-amiraaliksi.[1]

Suursaaren taistelussa 17. heinäkuuta 1788 Greig ansioitui Venäjän Itämeren laivaston komentajana. Taistelu päättyi ratkaisemattomana, mutta taistelun molemmat osapuolet katsoivat sen päätyneen omaan voittoon. Venäjällä voittoa pidettiin Greigin saavutuksena, minkä vuoksi hänen palkittiin Venäjän korkea-arvoisimmalla Pyhän Andreaksen ritarikunnan kunniamerkillä.[1]

Syksyllä 1788 Samuel Greig sairastui vakavasti ilmeisesti toisintokuumeeseen laivallaan Rotislavilla ja kuoli myöhemmin lokakuussa 1788 Tallinnassa. Hänen haudalleen pystytettiin kuuluisan italialaisen arkkitehdin Giacomo Quarenghin suunnittelema marmorinen hautamuistomerkki.[1]

Samuel Greigin poika Alexis Samuilovitš Greig (1775–1845) teki isänsä tapaan merkittävän uran Venäjän laivastossa ja yleni amiraaliksi saakka.[4]

Lähteet muokkaa

  • Johnsson, Raoul: Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2010. (suomeksi)
  • Lappalainen, Jussi T.: Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. (suomeksi)
  • Stewart, William: Admirals of the World: A Biographical Dictionary, 1500 to the Present. Jefferson, North Carolina & London: McFarland & Company, Inc. Publishers, 2009. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Johnsson 2010, s. 92.
  2. a b c Stewart 2009, s. 150.
  3. Lappalainen 2011, s. 85.
  4. Stewart 2009, s. 149–150.