Salatut sodat

(Ohjattu sivulta Salatut Sodat)
Tämä artikkeli kertoo 1980-luvulla julkaistusta tarinasta, muista merkityksistä katso: Salattu sota.

Salatut sodat (Marvel Super Heroes Secret Wars) oli Marvelin 12 lehden mittainen lyhytsarja, joka kokosi yhteen suuren osan Marvelin sankareista ja roistoista. Lehti ilmestyi alun perin Yhdysvalloissa vuosina 19841985. Suomeksi sarja julkaistiin Hämähäkkimies-lehden kakkossarjana numeroissa 9–12/1987, 1–5/1988 ja 7–10/1988. Viimeinen osa oli tuplapaksuinen, joten se julkaistiin suomeksi kahdessa osassa. Hämähäkkimiehen siirtyminen sotiin oli nähty jo vuonna 1984.

Marvelin supersankareiden Salatut sodat
Hämähäkkimies 9/1987, jossa Salattuja sotia ryhdyttiin ensimmäistä kertaa julkaisemaan Suomessa (kannen kuvitus: Michael Zeck & John Beatty)
Hämähäkkimies 9/1987, jossa Salattuja sotia ryhdyttiin ensimmäistä kertaa julkaisemaan Suomessa (kannen kuvitus: Michael Zeck & John Beatty)
Paikka:

Sotamaailma

Casus belli:

Supersankareiden ja -roistojen tuominen Sotamaailmaan

Lopputulos:

Superroistojen tappio

Vaikutukset:

Kolossin ja Varjokissan suhteen päättyminen, Möykky jäi pois Ihmenelosista ja Hulktar sai hänen paikkansa, Hämähäkkimies alkoi käyttämään löytämäänsä mustaa pukua ja myöhemmin puvusta ja entisestä reportterista Eddie Brockista syntyi superroisto Venom, Länsirannikon Kostajat perustettiin, Salatut sodat II

Osapuolet

Supersankarit:
Kostajat
Ihmeneloset
Ryhmä-X
yksin toimivat sankarit

Superroistot:
Romutusryhmä
yksin toimivat roistot

Komentajat

Kapteeni Amerikka
Herra Fantastinen
Professori X
Storm

Tohtori Doom
Kang Valloittaja
Ultron
Tohtori Mustekala
Romuttaja

Tekijät

muokkaa

Henkilöt

muokkaa

Sankarit

muokkaa

Ryhmä-X

muokkaa

Ryhmä-X oli Kapteeni Amerikan johtaman sankareiden ryhmän liittolainen, vaikka he päättivät toimia omana ryhmänään. Tämä herätti sankareissa jonkin verran epäluottamusta.

Roistot

muokkaa

Kosmiset olennot

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Äärimmäisen voimakas kosminen olento, Tuonpuoleinen, siirtää muut hahmot Taisteluplaneetalle. Tuonpuoleinen lupaa kaikille mitä haluavat, jos he voittavat vihollisensa. Eli ideana oli tehdä sarja jossa paljon hahmoja ottaa yhteen. Sarjan luontiin vaikutti huomattavasti vähän aikaisemmin aloittanut Mattel-yhtiön ensimmäinen suuri lelusarja Marvelin hahmoista.

Jälkivaikutukset

muokkaa

Hämähäkkimies sai Taisteluplaneetalta uuden puvun, joka osoittautui eläväksi loiseksi. Olento sulautui myöhemmin yhteen Hämähäkkimiestä vihaavan Eddie Brockin kanssa ja näin syntyi Venom.

Möykky päätti jäädä Taisteluplaneetalle, jossa hän pystyi muuttumaan ihmiseksi halutessaan. Ihmenelosissa oli tilalla pitkään Hulktar. Möykky ei välirikon takia liittynyt heti takaisin vuoden kuluttua Ihmenelosiin Maahan palattuaan, vaan vasta oman lehtensä loputtua vuotta myöhemmin.

Kolossi rakastui Taisteluplaneetalla muukalaisnaiseen, joka kuoli herätettyään Kolossin henkiin kuolleista. Tämän johdosta Kolossi lopetti seurustelun Ryhmä-X:n Kitty Pryden kanssa. He palasivat yhteen vasta noin 20 vuotta myöhemmin.

Muualla

muokkaa

Hämähäkkimies -animaatiosarjassa oli kolmen jakson mittainen Salatut sodat -kokonaisuus, jossa mutkia oli oikaistu reippaasti suoraksi.

Suuria eroja animaatiosarjan ja sarjakuvan välillä:

- Hämähäkkimies sai päättää sankareitten kokoonpanon

- Madame Web tuntee Tuonpuoleisen

- Musta Kissa on mukana sodassa

- Näkymätön nainen on mukana sodassa

- Alistair Smythe on mukana sodassa

-Punakallo on mukana sodassa

- Hämähäkkimies johtaa sankareita

- Lisko saa ihmismuotonsa mielen ja auttaa sankareita

- Ryhmä-X:stä vain Storm on mukana

- Möykky auttaa Doomia saamaan Tuonpuoleisen voimat (tietämättään)

- Doom ei tunne voimiensa vaaroja vaan nukkuu huoletta.

- Sekä sankareitten, että roistojen kokoonpanot ovat paljon pienempiä.

Lähteitä

muokkaa
  • Sarjakuvarock
  • Modern Masters vol. 7: John Byrne (TwoMorrow Publishing, 2006)
  • Shooter, Jim & Zeck, Mike & Layton, Bob: Salatut sodat. ((Secret wars, 1984–1985.) Toimittanut J. Ruokosenmäki) Tampere: Egmont, 2006. ISBN 952-469-511-1