Saksanampiainen

hyönteislaji

Saksanampiainen (Vespula germanica) on laji ampiaisten heimossa ja Vespinae-alaheimossa. Se on monilla alueilla tunnettu vieraslaji.

Saksanampiainen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya[2]
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo: Ampiaismaiset Vespoidea
Heimo: Ampiaiset Vespidae
Alaheimo: Yhteiskunta-ampiaiset Vespinae
Suku: Vespula
Laji: germanica
Kaksiosainen nimi

Vespula germanica
(Fabricius, 1793)

Katso myös

  Saksanampiainen Wikispeciesissä
  Saksanampiainen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Saksanampiainen on noin 13 millimetriä pitkä ja väritykseltään keltaisen ja mustankirjava. Ulkoisesti laji muistuttaa hyvin paljon yleisempää piha-ampiaista eli yleistä ampiaista (Vespula vulgaris), mutta lajit on helppo erottaa pään etuosan kuviosta, joka saksanampiaisella muodostuu kolmesta erillisestä mustasta pisteestä. Lisäksi verkkosilmän etuosaa kohti ulottuva kieleke on kokonaan keltainen.

Levinneisyys

muokkaa

Alkujaan Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva ampiaislaji, joka on ihmisen mukana levinnyt laajalti muun muassa Australiaan[3] ja Amerikkoihin.[4][5][6][7] Myös Suomessa saksanampiainen on tulokaslaji. Sen on todettu pesineen manner-Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2005, joskin lajin arvellaan eläneen vakituisesti Ahvenanmaalla jo tätä aikaisemmin.[6] Lajia tavataan toistaiseksi vasta Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta kesällä 2010 Aurajoen rannan ampiaispyydyksissä sitä oli jo ampiaisista toiseksi eniten.[8][9]

Elintavat

muokkaa

Täysikasvuiset ampiaiset elävät kukkien medellä, mutta saalistavat myös muita hyönteisiä, etenkin toukkiensa ravinnoksi. Muiden ampiaislajien tapaan vain kuningattaret talvehtivat muiden yksilöiden kuollessa viimeistään ensimmäisten syyspakkasten myötä.[6] Talvehtiakseen kuningatar jättää pesän ja hakeutuu johonkin paikkaan. Saksanampiainen on tunnettu kookkaista, pallomaisista pesistään.[7] On jopa sanottu, että pesanto on erikoinen, kuin tatti väärinpäin, ja aivan eri värinen kuin suomalaisilla ampiaisilla.[10] Alueilla, joilla talvi ei tuhoa yhdyskuntaa, pesää saatetaan asuttaa useita vuosia ja siihen saattaa kuulua useita kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tällaisen pesän häiritseminen voi olla koloniaa puolustavien yksilöiden suuren määrän vuoksi hengenvaarallista, mikä on luonut saksanampiaiselle maineen ”tappaja-ampiaisena”, vaikka itse ampiainen ei ole tavallista ampiaista vaarallisempi.[3][6][7] Pohjoisempana pesän halkaisija on 20–30 cm, ja tavalliseen yhdyskuntaan kuuluu noin 3 000 yksilöä.

Lähteet

muokkaa
  1. Juho Paukkunen: Saksanampiainen – Vespula germanica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. UniProt: Taxonomy 2002-2014. UniProt Consortium. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  3. a b http://museumvictoria.com.au/wasps/
  4. Shetlar, David J. ; Andon, Jennifer E. ; Bloetscher, Barb: Yellowjackets ohioline.osu.edu. The Ohio State University. (englanniksi)
  5. D’Adamo, Paola; Sackman, Paula; Corley, Juan C.: The potential distribution of German wasps (Vespula germanica) in Argentina (PDF) New Zealand Journal of Zoology. (englanniksi)
  6. a b c d Tulokaslaji Iltalehti. 5.9.2010. Viitattu 24.1.2014.
  7. a b c Csiro: The picnickers nightmare: European wasp csiro.au. 1.11.2008. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
  8. Ampiaisia valtavasti viime kesää enemmän, Helsingin Sanomat, 24.8.2010 sivu A 8.
  9. Saksanampiainen leviää Suomeen HS.fi. 5.9.2010. Viitattu 24.1.2014.
  10. http://www.inra.fr/hyppz/RAVAGEUR/6vesger.htm

Aiheesta muualla

muokkaa