Saksan kansallisdemokraattinen puolue (DDR)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Saksan kansallisdemokraattinen puolue (saks. Nationaldemokratische Partei Deutschlands, lyh. NDPD) oli Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) toiminut blokkipuolue, joka tuki Saksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta (SED) valtion hallitsemisessa. Puolueelle ei muodostunut itsenäistä poliittista linjaa, vaan se profiloitui SED:n tukipuolueena.
NDPD perustettiin 25. toukokuuta 1948. Toisin kuin Saksan liberaalidemokraattinen puolue ja itäinen Saksan kristillisdemokraattinen unioni, NDPD ei syntynyt vapaan kansalaistoiminnan aloitteesta, vaan aloite puolueen perustamiseksi tuli Sosialistiselta yhtenäisyyspuolueelta. Neuvostoliiton sotilashallinto Saksassa (SMAD) hyväksyi uuden puolueen säännöt 16. elokuuta 1948. Puolueen tunnuslause, jonka Neuvostoliiton sotilasviranomaiset olivat hyväksyneet, kuului "Demokratian puolesta, marxilaisuutta vastaan". Lauseen tarkoituksena oli luoda mielikuva itsenäisesti toimivasta oppositiopuolueesta, jota NDPD ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut.
NDPD: puolueohjelma oli laadittu siten, että se puhuttelisi entisiä natsipuolueen rivijäseniä, Wehrmachtin rintamasotilaita, kansallismielisiä konservatiiveja sekä keskiluokkaan kuuluvia käsityöläisiä ja virkamiehiä. Tarkoituksena oli luoda puolue, joka antaisi mainituille ryhmille mahdollisuuden rajattuun ja kontrolloituun poliittiseen toimintaan sekä ohjaisi heidät samalla DDR:ää tukeviksi kansalaisiksi. Eräs puoleen perustamisen tarkoituksista oli myös heikentää liberaalidemokraattien asemaa; heihin olivat liittyneet useat konservatiiviset ja kansallismieliset kansalaiset. Puolueen ensimmäisenä puheenjohtajana (vuodesta 1948 vuoteen 1972) toimi entinen kommunisti Lothar Bolz, joka oli elänyt toisen maailmansodan aikana pakolaisena Moskovassa. On arveltu, että Bolzin lisäksi myös useat muut puolueen johtajista olivat tosiasiassa puolueeseen solutettuja kommunisteja, jotka ohjasivat puolueen kurssia haluttuun suuntaan ja tarkkailivat samalla puolueväen mielipiteitä.
Puolueohjelmassaan NDPD vaati keskiluokan säilyttämistä ja sen toimeentulon edistämistä, entisen virkamieskunnan etujen turvaamista, Kansallissosialistisen puolueen rivijäsenten ja Wehrmachtin sotilaiden ja upseerien syrjinnän lopettamista, täydellistä maareformia ja suuryritysten kansallistamista. Viimeksi mainitut vaatimukset edistivät valtion sosialisointia, mutta samalla niillä oli liittymäkohtia myös kansallissosialistien puolueohjelmaan. Kansallismielisesti ajattelevat keskiluokan jäsenet muodostivat puolueen jäsenistön enemmistön, toinen tärkeä ryhmä olivat sotavankeudesta palanneet. Puolue järjestettiin Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen esikuvan mukaan demokraattisen sentralismin periaatteiden mukaisesti. Puolueen ylin päättävä elin oli joka viides vuosi kokoontuva puoluekokous, joka valitsi puoluehallituksen. Sihteeristö hoiti juoksevat asiat.
NDPD:lla oli Kansankamarissa 52 edustajaa. Sillä oli myös edustaja DDR:n valtioneuvostossa ja varaedustaja ministerineuvostossa. Puolueen pää-äänenkannattaja oli National-Zeitung.
DDR:n hajotessa NDPD:llä oli vielä noin 110 000 jäsentä. Jäsenistö jakautui noin 3 000 paikalliseen "perusyksikköön" eli puolueen paikallisjärjestöön. Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja oli professori Heinrich Homann, joka valittiin 1952 varapuheenjohtajaksi ja 1972 puheenjohtajaksi.
7. joulukuuta 1989 NDPD erosi "demokraattisesta blokista" ja päätti ryhtyä ajamaan itsenäistä politiikkaa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Wolfgang Glaeser. Ensimmäisissä vapaissa kansankamarivaaleissa 18. maaliskuuta 1990 NDPD sai vain 0,39 % äänistä ja kaksi kansanedustajaa. Vaalikampanjassaan puolue kannatti sosiaalista markkinataloutta sekä Saksojen asteittaista yhdistymistä talous- ja valuuttaunionin kautta.
Puolueen yritykset tehdä yhteistyötä muiden ryhmittymien kanssa jäivät tuloksettomiksi. Puolue lopetti toimintansa 12. elokuuta 1990 hajottaen organisaationsa. Suurin osa jäsenistä olleista liittyi Vapaaseen demokraattiseen puolueeseen.