Saksan demokraattinen naisliitto
Saksan demokraattinen naisliitto (saks. Demokratischer Frauenbund Deutschlands, lyh. DFD) oli Saksan demokraattisessa tasavallassa ja Itä-Berliinissä toiminut naisten joukkoliike. Liikkeen tarkoituksena oli edustaa naisia eri tasojen hallintoelimissä ja työskennellä naisten oikeuksien hyväksi yhteiskunnassa. Käytännössä DFD oli Itä-Saksan valtiota yksinvaltaisesti hallinneen kommunistipuolueen, Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen tukijärjestö ja suurin osa liikkeen virkailijoista oli myös kommunistipuolueen jäseniä. Demokraattinen naisliitto kuului Kansalliseen rintamaan ja muiden joukkoliikkeiden tavoin se lähetti myös edustajia Itä-Saksan parlamenttiin, kansankamariin. Vuodesta 1952 se lähetti edustajiaan myös alue- ja piirineuvostoihin.
Saksan demokraattinen naisliitto perustettiin Naisten rauhankonferenssissa itäisessä Berliinissä maaliskuussa 1947. Liikettä edelsivät vuonna 1945 perustetut "antifasistiset naisvaliokunnat", jotka myös järjestivät mainitun rauhankonferenssin. Konferenssissa oli läsnä 811 naista Neuvostoliiton Saksan-miehitysvyöhykkeeltä, 104 naista läntisiltä miehitysvyöhykkeiltä sekä ulkomaisia vieraita. DFD:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Elli Schmidt. DFD ilmoitti olevansa aluksi "antifasistinen ja demokraattinen, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton naisasialiike", joka halusi saada taakseen naiset yhteiskunnan kaikista ryhmistä. Pian järjestö kuitenkin kehittyi Itä-Saksan valtiojohtoa tukevaksi kommunistiseksi naisjärjestöksi. Se vaikutti yhteiskunnassa muutoinkin kuin naisasiakysymyksissä. Järjestö organisoi esimerkiksi virallisia rauhanmarsseja ja ydinaseiden vastaisia kampanjoita.
Järjestöön liittyi jo sen perustamisvuonna 200 000 jäsentä. Vuonna 1985 järjestön jäsenmäärä oli jo 1,5 miljoonaa.
8. maaliskuuta 1951, kansainvälisenä naistenpäivänä perustettiin Saksan demokraattinen naisliitto myös läntiseen Saksaan. Se kuitenkin kiellettiin pian maan perustuslain vastaisena.
Saksan demokraattinen naisliitto ymmärsi itsensä naisten vapautusliikkeen ilmentymäksi ja sen työn jatkajaksi. Sen tavoitteena oli luoda sosialistinen vaihtoehto porvarilliselle naisliikkeelle, jota sosialismissa pidettiin hallitsevan luokan yrityksenä yrityksenä estää naisten todellinen vapautuminen myöntämällä heille demokraattisia näennäisvapauksia kapitalismissa. Porvarillista naisliikettä pidettiin sosialismissa yhteiskunnan vastaisena ja ristiriitoja luovana. DFD katsoi taistelevansa naisten vapauden puolesta tukemalla koko yhteiskunnan muuttamista sosialistiseksi, koska naisten sorron katsottiin lakkaavan itsestään sosialismin toteutuessa. Säännöissään DFD ilmoitti tehtäväkseen naisten ja miesten tasa-arvon toteuttamisen yhteiskunnassa Itä-Saksan perustuslain mukaisesti. Järjestö vaikutti siihen, että Itä-Saksassa säädettiin syyskuussa 1950 laki "naisten ja lasten suojaamiseksi" ja laki naisten oikeuksista.
Toimintansa ensimmäisinä vuosina DFD järjesti luento- ja valistustilaisuuksia terveys- ja ehkäisykysymyksistä. Vuonna 1964 järjestetyn 1. naiskonferenssin jälkeen DFD ilmoitti ensisijaiseksi tehtäväkseen työttömien ja osa-aikatyötä tekevien naisten saattamisen mukaan työelämään. Täten naisten panos saataisiin mukaan yhteiskunnan rakentamiseen ja naiset eivät syrjäytyisi yhteiskunnassa. Samoin DFD ilmoitti tavoitteekseen "järjestäytymättömien" naisten tavoittamisen. Jotta naiset voisivat tulla mukaan työelämään, DFD auttoi järjestämään lastentarhoja ja lasten päiväkoteja.
Demokraattinen naisliitto halusi myös lisätä naisten koulutusta. Järjestön aloitteesta Itä-Saksassa perustettiin 1960-luvun jälkipuoliskolla lukuisia "naisten akatemioita" ja naisille suunnattuja kursseja. 1970-luvulla liike organisoi eri puolilla Itä-Saksaa ja Itä-Berliinissä yli 200 "kotitalous- ja perheneuvolaa", joissa naisille jaettiin tietoa kotitalouden askareista, lastenhoidosta ja perhe-elämästä. Keskusten toiminta ulottui avioliittoneuvonnan antamisesta ruoanlaittokurssien järjestämiseen.
Itä-Saksan kommunistipuolueen menetettyä valta-asemansa DFD osallistui ensimmäisiin (ja viimeisiksi jääneisiin) vapaisiin kansankamarivaaleihin maaliskuussa 1990. Järjestö sai kuitenkin vain 0,33 % äänistä ja vain yhden edustajan parlamenttiin. Saksojen yhdistyttyä vuonna 1990 DFD muutti nimensä muotoon Demokraattinen naisliitto (saks. Demokratischer Frauenbund), lyh. DFB. Sen toimintakeskukset ovat itäisen Saksan alueella. DFB pitää yllä mm.naisten turvataloja.
Osa DFD:n jäsenistä organisoitui joulukuussa 1989 Riippumattomaksi naisliitoksi (saks. Unabhängiger Frauenverband), lyh. UFV.
Aiheesta muualla
muokkaa- Demokraattisen naisliiton kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
