Saiga (eläin)
Saiga[2] eli saiga-antilooppi (Saiga tatarica) on onttosarvisiin kuuluva, Euraasian aroilla elävä sorkkaeläinlaji. Lajin kanta on romahtanut viime vuosikymmeninä metsästyksen vuoksi, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
| Saiga | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Saiga |
| Laji: | tatarica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saiga tatarica |
|
 Saigan levinneisyys, valkoinen historiallinen, vihreä Saiga tatarica tatarica, punainen Saiga tatarica mongolica |
|
| Katso myös | |
TuntomerkitMuokkaa
Saiga-antilooppi on lyhytjalkainen, 50-kiloinen ja noin 60–80 cm korkea antilooppi. Antiloopin tunnistaa parhaiten erikoisen muotoisesta turpeasta turvasta, sekä kerrossarvista. Turpa toimii suodattimena arojen pölyä vastaan. Vain uroksella on kerrossarvet. Se on väriltään kellanruskea.
LevinneisyysMuokkaa
Saiga-antiloopit ovat aikoinaan olleet laajalle levinneitä Itä-Euroopan ja Keski-Aasian aroilla Karpaateilta ja Kaukasukselta Mongoliaan saakka. Nykyisin niitä on enää harvoilla alueilla Venäjän Kalmukiassa, Kazakstanissa ja Länsi-Mongoliassa.
RavintoMuokkaa
Saigan pääravintoa ovat suolaheinät, mutta myös useimmat muut aron kasvit kelpaavat sille. Saiga pärjää pitkän aikaa varsin niukalla ravinnolla. Saiga syö vuorokaudessa kesällä keskimäärin 1,7 kg/vrk ja talvella 0,7 kg/vrk kuivapainon mukaan laskettuna[3].
UhanalaisuusMuokkaa
Vaikka saigan kokonaispopulaatio voi ajoittain olla varsin runsaslukuinen, on saiga metsästyksen ja joukkokuolemien vuoksi uhanalainen.[4]
MetsästysMuokkaa
Saigat olivat vielä vähän aikaa sitten yleisiä, ja populaation kooksi arvioitiin Venäjällä ja Kazakstanissa yli 1,2 miljoonaa.milloin? Alle kymmenessä vuodessa (vuodesta 1993 vuoteen 2001) tästä määrästä on kadonnut 97,5 % prosenttia, ja vain 30 000 saigaa on jäljellä. Näistäkin suurin osa on naaraita, eikä lajin toipumisesta ilman apua ole suuria toiveita. Biologien mukaan saiga-antilooppien häviäminen on äkillisin koskaan havaittu suuren nisäkkään sukupuutto.
Saigojen tuhoon osasyyllinen on WWF:n kampanja, jolla yritettiin pelastaa sukupuuttoon kuolevat sarvikuonot. Sarvikuonojen sarvea käytetään Kiinassa lääkeaineiden valmistukseen, minkä vuoksi se on kysyttyä kauppatavaraa ja houkutteleva salametsästyksen kohde. WWF yritti ratkaista ongelman markkinoimalla kiinalaisille saiga-antiloopin sarvea sarvikuonon sarven sijaan. Saigoilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta selviytyä kasvaneesta kysynnästä ja teollistuneesta metsästyksestä, jossa metsästäjät käyttävät moottoripyöriä ja tehokkaita aseita eläinten tappamiseen.[5]
JoukkokuolematMuokkaa
Kokonaisten Saiga-populaatioiden on havaittu joukkokuolleen.[4] Esimerkiksi toukokuussa 2015 kolmannes maailman kaikista saigoista kuoli, arviolta 130 000 Kazakstanissa.[4] Suurin tuhoutunut lauma koostui 60 000 antiloopista, jotka kaikki kuolivat.[4] Joukkotuhot tapahtuvat niin nopeasti ja tappavat suurenkin lauman kokonaan, että arvioidaan, että kyseessä ei voi olla tartuntatauti.[4] Yksi arvelu syyksi on jokin antiloopeissa oleva bakteeri, joka aktivoituu tappavaksi tietyissä oloissa.[4] Toinen arvelu on hernekasvien ja sinimailasen hyvä satokausi sateisen ja lämpimän sään vuoksi.[4] Tällöin näitä hajottavat bakteerit tuottaisivat niin runsaasti kaasua saigojen suolistossa, että saigat kuolisivat ähkyyn.[4] Noin vuosi edeltävän joukkotuhon jälkeen saiga-antilooppien suojeluun keskittynyt Saiga Conservation Alliance -järjestö tiedotti, että tuhon aiheuttaja on Pasteurella multocida -bakteerin aiheuttama hengitystietulehdus.[6] Bakteeri on yleinen eläinten hengitysteissä, mutta saigoissa se kuitenkin kehittyi vaaralliseksi aiheuttaen antiloopeille korkean kuumeen, hengitysvaikeuksia ja lopulta kuoleman.[6]
LähteetMuokkaa
- ↑ Mallon, D.P.: Saiga tatarica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 5.10.2010.
- ↑ Euroopan nisäkkäät, Bjärnvall&Ullström, Tammi 2003, ISBN 951-31-2736-2, s. 342
- ↑ a b c d e f g h Ähky voi ajaa saigan sukupuuttoon - Kaiken takana on loinen - Tiede tiede.fi. Viitattu 28.8.2015.
- ↑ Villiluonto : Maailman eläimet ja elinympäristöt, s. 49
- ↑ a b Tutkijat uskovat selvittäneensä syyn yli 200 000 antiloopin yhtäkkiseen joukkokuolemaan Ilta-Sanomat. 18.4.2016. Viitattu 30.4.2016. fi-FI