Saab 91 Safir on Saabin lentokonetehtaan yksimoottorinen potkurikone, jonka ensilento tapahtui 20. marraskuuta 1945.

Ruotsin Ilmavoimien Saab Safir 91C 1987.
Saab 91D Safir ohjaamo-osat
Suomen Ilmavoimien Saab Safir SF-24 Tampere-Pirkkalan lentoasemalla 1982.
SF-24 (OH-SFJ) lentonäytöksessä Oripään lentokentällä 2013.

Koneen suunnitteli Anders Johan Andersson, joka oli toiminut Bückerin tehtailla Saksassa 1930-luvulla ja suunnitellut siellä mm. Bücker Bü 181 Bestmann-koulukoneen, jonka piirteet on Safirissa selvästi nähtävissä.[1]

Käyttö

muokkaa

Kaikkiaan Safireita valmistettiin 323 kappaletta viitenä eri versiona (A, B, B-2, C ja D). Safiria käyttivät Ruotsin, Norjan, Suomen, Itävallan, Tunisian ja Etiopian ilmavoimat koulukoneena. Japanin ilmavoimat käyttivät Safireitaan koelentokoneena.

  • Itävalta: Österreichische Luftstreitkräfte - 24 kpl Saab 91D (1964-1993)
  • Etiopia: Armée de l'air impériale éthiopienne - 16 Saab 91A, 15 Saab 91B, 16 Saab 91C
  • Suomen ilmavoimat - 35 Saab 91D, 1 Saab 91B/D
  • Japani - 1 Saab 91B (ex. Sk 50B)
  • Norja - Luftforsvaret, 25 Saab 91B-2 (1954), 5 Saab 91B
  • Hollanti - Rijks Luchtvaartschool - 8 Saab 91A (1950), 23 Saab 91D (1959-1980)
  • Ruotsi - Svenska flygvapnet - 10 Saab 91A (Tp 91), 76 Saab 91B (Sk 50B), 14 Saab 91C (Sk 50C)
  • Tunisia - Armée de l'air tunisienne - 15 Saab 91D

Käyttö Suomessa

muokkaa

Saab 91D Safir oli Suomen ilmavoimien alkeiskoulukone 1960-luvun alusta 1980-luvun alkuun.[2] Kolme Safiria siirrettiin Rajavartiolaitokselle, jossa niitä käytettiin vuodet 1982 - 85 helikopterien suunnistajien koulutukseen. Koneen lempinimi oli Sähvä.

Tekniset tiedot

muokkaa
  • Pituus:
    • 91A: 7,85 m
    • 91B, B-2, C: 7,90 m
    • 91D: 8,03 m
  • Kärkiväli: 10,60 m
  • Korkeus: 2,20 m
  • Suurin lentoonlähtöpaino:
    • 91A: 1 075 kg,
    • 91B, B-2: 1 165 kg,
    • 91C: 1 215 kg
    • 91D: 1 205 kg
  • Huippunopeus:
    • 91A: 265 km/h
    • 91B: 275 km/h

Koneet ovat 3-4 paikkaisia.

91D-version moottori oli Lycoming O-360-A1A, joka tuottaa 180 hv.

Kone on aseistamaton.

Museokoneita Suomessa

muokkaa
  • SF-2 D on Keski-Suomen ilmailumuseossa, kuten SF-8 D:n eturunko.
  • SF-3 D oli Porin tekniikkaopistossa. Ilmavoimat myi koneen nettihuutokaupalla siviiliomistajalle 29.7.2014.
  • SF-4 on siviilirekisterissä, OH-SFF.(Woikosken Safirit)
  • SF-5 D on Uudenkaupungin autotehtaan alueella sijaitsevalla "Saab-museolla".
  • SF-7 D on esillä Kauhavan keskustassa Lentosotakoulun Killan muistomerkkinä.
  • SF-9 D on Suomen ilmailumuseossa
  • SF-10 D oli Kormun romuvarastolla, kone tuhoutunut maahansyöksyssä 16.6.1972. Nykyisin koneen jäänteet ovat Suomen Ilmailumuseossa (varastoituna).
  • SF-16 D on siviilirekisreissä, OH-SFN.(Woikosken Safirit)
  • SF-18 D on näytteillä Flygvapenmuseumissa Linköpingissä Ruostissa.
  • SF-21 on siviilirekisreissä, OH-SFL.
  • SF-22 D on siviilirekisterissä, OH-SFP.(Woikosken Safirit)
  • SF-24 D on siviilirekisterissä, OH-SFJ.
  • SF-25 on siviilirekisterissä, OH-SFO. Kunnostettavana Woikosken Safirit.
  • SF-27 D on Helsinki-Malmin I-hallissa ja lentää yksityisessä omistuksessa, OH-SFH.
  • SF-29 ( kuvausvarustelu) Valokuvausvarusteltu tiedustelulentokone, joka on maailman ainut jäljellä oleva Saab Safir valokuvausluukulla, on siviilirekisterissä, OH-SFG. Myytiin myöhemmin Ruotsiin. Nykyisin Suomessa kunnostettavana Woikosken Safirit.
  • SF-31 D myöh. OH-SFB Rajavartiolaitoksella. Nykyisin Karjalan Ilmailumuseossa Lappeenrannassa.
  • SF-34 D on varastoituna Keski-Suomen ilmailumuseossa, ex. RVL OH-SFD. Kunnostettavana Woikosken Safirit
  • SF-35 D on varastoituna Keski-Suomen ilmailumuseossa, ex. RVL OH-SFE. Kunnostettavana Woikosken Safirit
  • SF-36 B oli Rovaniemellä Lapin ammattiopistolla lentokoneasentajien koulutusta varten. Ilmavoimat myi koneen nettihuutokaupalla siviiliomistajalle 29.7.2014. OH-SFA (Woikosken Safirit)

Lähteet

muokkaa
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4

Viitteet

muokkaa
  1. Heinonen 1992 s. 225
  2. Heinonen 1992 s. 227

Aiheesta muualla

muokkaa