STS-7 oli Nasan avaruussukkulaohjelman seitsemäs ja Challenger-sukkulan toinen lento. Laukaisu tapahtui 18. kesäkuuta 1983 kello 11:33 UTC-aikaa Kennedyn avaruuskeskuksesta. Lento päättyi laskeutumiseen 24. kesäkuuta kello 14:56 Edwardsin lentotukikohtaan.

STS-7
Lennon tilastotiedot
Avaruussukkula Challenger
Miehistön määrä 5
Lähtöalusta LC-39A
Laukaisu 18. kesäkuuta 1983 11:33 UTC (14.33 Suomen aikaa)
Paluu Maahan 24. kesäkuuta 1983 13:56:59 UTC (16:56:59 Suomen aikaa)
Lennon kesto 6 päivää 2 tuntia 23 minuuttia 59 sekuntia
Kiertoratojen määrä 97
Ympärikierto 90,6 min
Kiertoradan korkeus 296–315 km
Kiertoradan inklinaatio 28,3°
Matkan pituus 4 072 553 km (2 530 567 mailia)
Massa Laukaisussa 113 025 kg, laskeutumisessa 92 550 kg; hyötykuorma 16 839 kg
Miehistön kuva
Vasemmalta: Ride, Fabian, Crippen, Thagard, Hauck.
Vasemmalta: Ride, Fabian, Crippen,
Thagard, Hauck.
Navigaatio
← STS-6 STS-8 →

Lennon viisihenkinen miehistö oli siihenastisista sukkulalennoista suurin. Challengerin komentajana toimi STS-1-lennon lentäjä Robert Crippen. Ensimmäisellä lennollaan olivat lentäjä Frederick H. Hauck sekä tehtäväspesialistit John M. Fabian, Norman E. Thagard ja Nasan ensimmäinen naisastronautti Sally Ride.

Hyötykuormana lennolla oli kaksi tietoliikennesatelliittia, kanadalainen Anik C2 sekä indonesialainen Palapa B-1. Sukkulan rahtitilassa oli myös länsisaksalainen SPAS-I-tutkimussatelliitti, joka irrotettiin RMS-robottikäsivarrella sukkulasta ja poimittiin lennon päätteeksi taas kyytiin maahan paluuta varten. Satelliitti sisälsi 10 tutkimuslaitteistoa, jotka suorittivat mm. materiaalitutkimusta[1], maapallon tarkkailua sekä spektrometriaa. Lisäksi astronautti Thagard suoritti lääketieteellisiä tutkimuksia avaruuspahoinvoinnista sukkulan keskikannella.

Lento oli ensimmäinen, jolla käytettiin hyväksi STS-6-lennolla laukaistua TDRS-tietoliikennesatelliittia sukkulan ja maa-asemien väliseen tiedonsiirtoon. Challengerin oli tarkoitus laskeutua tehtävän päätteeksi Kennedyn avaruuskeskuksen uudelle 4,5 kilometrin kiitotielle, mutta epäsuotuisan sään takia laskeutuminen tapahtui Edwardsin lentotukikohtaan.[2]

Media muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
STS-6
Nasan avaruussukkulalennot Seuraaja:
STS-8