SMS Tb 96F
SMS Tb 96F oli Itävalta-Unkarin laivaston Tb 82F -luokan torpedovene ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen alus luovutettiin 1921 Jugoslavian kuningaskunnalle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä T7.
| Tb 96F | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Danubius, Porto Ré |
| Kölinlasku | 24. helmikuuta 1915 |
| Laskettu vesille | 7. heinäkuuta 1916 |
| Palveluskäyttöön | 23. marraskuuta 1916 |
| Poistui palveluskäytöstä | Jugoslavian kuningaskunnan laivastolle 1921 |
| Loppuvaihe | upotettu syyskuussa 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 244 t |
| Pituus | 58,8 m |
| Leveys | 5,8 m |
| Syväys | 1,5 m |
| Koneteho | 5 000 shp |
| Nopeus | 28 solmua |
| Miehistöä | 38–41 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 66 mm/L30 -tykkiä 4 × 450 mm torpedoputkea |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Tb 82F -luokka
Itävalta-Unkarin laivasto tilasi aluksen Danubiukselta, missä köli laskettiin 24. helmikuuta 1915. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1916 ja valmistui 23. marraskuuta.[1][2]
Palvelus muokkaa
Alus osallistui 11. toukokuuta 1917 taisteluun Italian laivaston osastoa vastaan. Takaa-ajon jälkeen Itävalta-Unkarin laivaston osasto palasi suojaamaan miinakenttää. Alus osallistui 3. kesäkuuta Tagliamenton edustalla toisen kerran taisteluun torjuessaan Italian laivaston moottoritorpedoveneitä. Taistelu kesti vain hetken alusten nopeuden mahdollistettua italialaisalusten irtautumisen.[3]
Tb 96F annettiin 1920 Jugoslavialle Saint-Germainin rauhassa. Alus luovutettiin maaliskuussa 1921 ja liitettiin Jugoslavian kuninkaalliseen laivastoon nimellä T7. Se osallistui 1935 Dalmatian rannikolla sotaharjoitukseen ja touko-kesäkuussa 1939 laivasto-osaston mukana purjehdukseen Maltalle, Korfulle ja Bizertaan. Osaston muut alukset olivat viisi torpedovenettä, kevyt risteilijä Dalmacija, sukellusveneiden emälaiva Hvar ja sukellusveneet Hrabri ja Nebojša.
Huhtikuussa 1941 Akselivallat hyökkäsivät Jugoslaviaan, jolloin T7 kuului Sibenikiin sijoitettuun 3. torpedovenelaivueeseen. Alus määrättiin laivueen mukana hyökkäykseen italialaisten hallussa pitämään Zaraan. Osasto joutui kolmeen Italian ilmavoimien pommitukseen, joista viimeisen jälkeen se siirtyi Zatonista Prokljanjärvelle, missä se oli 11. huhtikuuta saakka. Seuraavana päivänä laivue saapui Milnaan, missä sen miehistö kieltäytyi täyttämästä annettua käskyä siirtymisestä Kotorinlahdelle. Italian joukot valtasivat osaston alukset[2].
Alus oli Regia Marinassa samalla nimellä suojaten Adrianmeren liikennettä. Sen pääaseet vaihdettiin kahteen 76 millimetrin ilmatorjuntatykkiin ja samalla alukselle lisättiin joitakin 20 millimetrin ilmatorjuntatykkejä. Syyskuussa 1943 Italian antauduttua liittoutuneille saksalaiset valtasivat T7:n Gravosassa ja luovuttivat sen kesäkuussa 1944 Sebenicossa itsenäisen Kroatian laivastolle.[4]
Alus ja Saksan laivaston 7. moottoritorpedovenelaivueen S154 ja S157 partioivat Sibenikin ja Rijekan välillä suojaten alueen liikennettä, kun ne joutuivat 24. kesäkuuta 1944 Britannian kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneiden MTB 659, MTB 662 ja MTB 670 hyökkäyksen kohteeksi Kukuljarin saaren lähistöllä. T7 ajautui taistelun seurauksena Murterin saaren rantaan, mistä MTB:t pelastivat 21 miehistönjäsentä. Britit tutkivat hylyn myöhemmin, jolloin viisi muuta miehistönjäsentä vangittiin ja hylky sytytettiin tuleen. Myöhemmin brittien tuhoajapartio räjäytti sen jatkokäytön estämiseksi.
Lähteet muokkaa
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. Lontoo, Englanti: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P.: The Naval War in the Adriatic Part 2: 1917-18. Warship 2016, 2016, XXXVIII. vsk, s. 62-75. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-326-6. (englanniksi)