SATB
SATB eli neliääninen harmonia on musiikkitermistön lyhenne, joka kuvaa tapaa säveltää musiikkia etenkin kuoroille, mutta myös muille laulu- ja soitinyhtyeille. Lyhenne tulee äänityypien alkukirjaimista: S = sopraano, A= altto, T = tenori ja B = basso.
Kuoromusiikki muokkaa
Neliääninen harmonia eli SATB käyttäen sopraanoa, alttoa, tenoria ja bassoa on yleinen äänenjako klassisessa musiikissa, [1] mukaan lukien koraalit ja useimmat Bachin kantaatit.[2]
Kustantajat käyttävät lyhenteen kirjaimia myös kuvaamaan erilaisia solistien ja kuorojen stemmoja eli äänialoja, vaikka teos ei olisi neliäänistä harmoniaa. Esimerkiksi Bachin Wachet auf, ruft uns die Stimme, BWV 140 luettelo "STB-soolot, SATB-kuoro" osoittaa, että esitykseen tarvitaan kolme solistia: sopraano, tenori ja basso sekä neliääninen kuoro.[2] "SATB/SATB"-merkintää taas käytetään silloin, kun tarvitaan kaksoiskuoro, kuten Pendereckin Puolalaisessa sielunmessussa[3], tai SSATB-lyhennettä, jolloin sopraanot on jaettu kahteen, mikä on tyypillinen Englannin kirkkomusiikin äänenjako.[2][4] Bachin H-mollimessun luettelossa yhtye rajataan enimmillään SSATB-solisteihin ja SSAATTBB:n kahdeksanosaiseen kuoron. Luettelossa mainitaan myös, että se sisältää osia SATB-, SSATB-, SSATBB- ja SATB/SATB-kuoroille, aarioita yksittäisille solisteille sekä duettoja SS:lle, ST:lle ja SA:lle.[2]
Viitteet muokkaa
- ↑ SATB musiklexikon.info
- ↑ a b c d Shrock, Dennis: Choral Repertoire Oxford University Press, 2009, s. 298, ISBN 978-0-19-532778-6
- ↑ Polish Requiem Schott Music 2022
- ↑ Te Deum in D / By Henry Purcell alfred.com
Aiheesta muualla muokkaa
- Cargile, Kimberly Anne, "Analyyttisen kapellimestarin opas Arvo Pärtin SATB A Capella -teoksiin" (2008). Väitöskirjat . 1106. https://aquila.usm.edu/dissertations/1106