Sähköinen televiestintä
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Televiestintä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Selvitettävä milloin kerrotaan asiasta yleensä ja milloin vain suomesta |
Sähköinen televiestintä on viestintää, jossa viestit kuljetetaan sähköisenä signaalina tai sähkömagneettisena aaltona lähettäjältä vastaanottajalle.
Historia
muokkaaKesäkuussa vuonna 2005 sähköinen televiestintä täytti 150 vuotta. Ensimmäinen lennätinlinja rakennettiin Pietarista Helsinkiin. Linja oli tarkoitettu sotilaskäyttöön. Tämä aloitti uuden viestinnän aikakauden jonka myötä syntyivät lennätin, telex sekä puhelin. Sähkösanoma oli ensimmäinen suomalainen televiestintäpalvelu.
Jo 1850-luvulla Venäjän keisari Aleksanteri II päätti lennätinverkon rakentamisesta uhkaavan Krimin sodan vuoksi sotalaitoksen tarpeisiin. Ensimmäinen lennätinlinja Pietarista Helsinkiin valmistui 4.6.1855. Linjan rakennuttamisesta vastasivat Venäjän sotilasviranomaiset ja se oli Venäjän valtion yksinomaisuutta. Tämän Venäjän lennätinalueen Suomen ensimmäisen lennätinlinjan voidaan katsoa olevan nykyisen Sonerankin perustusjuuria.
1900-luvun alkuun asti suurin osa Suomen lennätinliikenteestä välitettiin morsetustekniikalla ja morsetuskoneilla. Lennätinliikenteen johtimina käytettiin rautajohtoa.
Maailman ensimmäinen lennätinlinja valmistui vuonna 1792. Sen jonka suunnittelijana oli Ranskalainen Claude Chappe. Tässä ensimmäisessä viestittimessä oli merkinantoasemassa mastollinen torni. Poikkitangon päissä liikkuivat varret olivat maston korkeimmassa kohdassa. Näitä liikuttelemalla saatiin 92 erilaista koodikuviota. Järjestelmä välitti tietoja Pariisista maan rajoilla taisteleville sotajoukoille. Tällainen järjestelmä, jota kutsuttiin optiseksi lennätinlinjaksi, oli myös Suomessa käytössä ennen sähköisen lennätinlinjan valmistumista. Optista lennätintä kutsuttiin myös telegrafiasemaksi.
Ranskan jälkeen seuraava optinen lennätinlinja tuli Ruotsiin. Tukholman kuninkaanlinnan sekä Drottningholmin linnan välille. Ensimmäinen viesti lähetettiin 31. lokakuuta 1794. Viestissä kuningas sai vastauksensa kahdeksaan kysymykseen tunnissa ja 26 minuutissa. Tämä järjestelmä oli käytössä 1800-luvulla ja se ulottui Ahvenanmaalle saakka.
Ennen sähköistä lennätinliikennettä Etelä-Suomen rannikkoalueelle oli rakennettu optinen lennätinlinja, joka oli vain sotilaslaitoksen käytössä ja joka kattoi eteläisen rannikkoalueen.
Tämä niin sanottu näkölennätin perustui merkinantolaitteisiin jotka viestittivät valomerkeillä tai merkinantolaitteilla sanomia lennätinasemasta toiselle.
Keskiajalla Ruotsin Suomessa jo ennen näitä teknisiä uudistuksia vartiotulijärjestelmä oli yleinen tapa viestittää uhkaavasta vaarasta, Tapaa käytettiin 1800-luvun alkuun saakka tietyiltä osin. Vartiotulijärjestelmä oli ketjutettu siten että tulia poltettiin etenkin saaristossa sekä rannikkoalueilla alueen asukkaiden turvaksi.
Raision Kuuanvuorella poltettiin keskiajalla vartiotulijärjestelmää. Samalla paikalla on myös optisen lennättimen asemapaikan muistomerkki. Optisen lennättimen jalustassa on messinkilaatta, jossa tietoa lennätinlinjan toiminnasta sekä historiaa. Muistomerkillä kunnioitetaan vanhaa viestitoiminnan perinnettä ja alueen 110-vuotista puhelintoimintaa.
Lennätinverkko levisi Suomessa hitaasti. Sähkösanomien hinnat olivat kalliita suuren yleisön mielestä vaikka alenivat tasaisesti. 20 sanaa sisältävä sähkösanoma Helsingistä Tukholmaan vuonna 1865 maksoi 16,40 sen aikaista markkaa eli nykyrahassa noin 58 euroa. Lennätinkonttorit palvelivat läpi vuorokauden ja niiden vahtimestarit toimittivat vastaanottajalle sähkösanomat kaupunkialueella.