Salohapero
Salohapero (Russula graminea) on Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa sekä epäilemättä Venäjälläkin kasvava suurikokoinen vihreälakkinen haperolaji. Se on keskittynyt kosteihin vanhoihin kuusikkoihin. Suomessa laji vaikuttaa pohjoispainotteiselta, Ruotsissa havaitut esiintymät ovat Pohjanlahden rannikolla erityisesti Ångermanlandissa ja Norjassa sitä on ainakin Oslon ja Trondheimin seuduilla. Se muistuttaa väriltään paljon koivuhaperoa, muilta ominaisuuksiltaan isohaperoa. Laji on julkaistu tieteelle uutena vasta vuonna 2012. Museonäytteitä on kuitenkin kymmeniä, ja lajin olemassaolo on varmistettu mikroskooppitutkimuksin sekä DNA-analyysein ja kermanväristen itiöiden mykologisella värivertailulla. Kyseessä on ilmeisesti kuusen juurisieni. Laji on määritelty uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT). Myrkylliseksi sitä ei ole havaittu.
| Salohapero | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | graminea |
| Kaksiosainen nimi | |
Sienen lakki on aluksi puolipallomainen, sittemmin laakea ja lopulta kuopalla. Heltat ovat kolotyviset, malto valkeaa. Itiöpöly tummentaa helttoja vanhetessaan. Sienellä ei ole erityistä hajua, maku on nuoressa itiöemässä hieman kirpakka, myöhemmin mieto. Lakki on selkeästi vihreä pintakelmultaan, mutta siinä on ainakin Skandinaviassa havaittu myös punertavan tai okran sävyjä. Lakin läpimitta voi olla jopa 15 cm. Jalka on täyteinen.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ viitettä kaksiosaiseen auktoriin, ei ole vielä Indexissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jukka Vauras, Juhani Ruotsalainen ja Kare Liimatainen: Russula graminea, a new green species from Fennoscandia. Karstenia, 2013, 52. vsk, nro 2, s. 51–57. Helsinki: Suomen Sieniseura. ISSN 0453-3402. (englanniksi), (latinaksi)