Avaa päävalikko

Koivuhapero (Russula aeruginea) on vihreälakkinen haperolaji ja hyvä ruokasieni.[2]

Koivuhapero
P1050521 Russula aeruginea.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: aeruginea
Kaksiosainen nimi

Russula aeruginea
Fr.[1]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Koivuhapero Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koivuhapero Commonsissa

Sisällysluettelo

TuntomerkitMuokkaa

Koivuhaperon 4–15 senttimetriä leveä lakki on oliivinvihreä ja reunasta haalistuva Nuorena se on kupera, mutta vanhemmiten kuopalla. Heltat ovat tiheät, tasatyviset ja nuorena valkoiset, mutta myöhemmin vaaleankellertävät ja ruskealaikkuiset. Sienen 4–10 senttimetriä pitkä jalka on valkoinen, varsinkin tyvestä ruskealaikkuinen, renkaaton ja tasapaksu. Malto on valkoista ja haurasta, vioittuneihin kohtiin ilmestyy ruosteenruskeita laikkuja. Koivuhaperolla ei ole erityistä tuoksua.[2]

Samannäköisiä lajejaMuokkaa

Koivuhaperoa muistuttavia lajeja ovat esimerkiksi toiset vihertävät haperot kuten kyyhkyhapero ja sillihapero, mutta koivuhapero muistuttaa myös erehdyttävästi tappavan myrkyllistä kavalakärpässientä. Kavalakärpässienen jalassa on ohut, usein repeytynyt rengas, ja sen jalan tyvi on turvonnut ja tupellinen, toisin kuin koivuhaperolla. Kavalakärpässienen heltat ovat pysyvästi täysin valkoiset, mutta koivuhaperolla ne ovat usein lievästi kellertävät. Kavalakärpässieni kasvaa Suomessa vain lounaisrannikolla, Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.lähde?

Kasvupaikka ja -aikaMuokkaa

Koivuhapero on hyvin yleinen koko Suomessa. Se on koivun ja kuusen juurisieni,lähde? jota tavataan koivikoissa, kuusikoissa, sekametsissä, puistoissa, polkujen varsilla ja hakamailla. Kasvuaika on kesäkuusta lokakuuhun.[2]

Käyttö ravintonaMuokkaa

Koivuhapero on hyvä, miedon makuinen ruokasieni.[2] Se ei vaadi ryöppäystä. Se voidaan säilöä kuivaamalla ja pakastamalla. Varsinkin nuorten sienten helttojen maku saattaa olla vähän kirpeä,[2] mutta kirpeys katoaa kypsennettäessä.

LähteetMuokkaa

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
  2. a b c d e Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 57. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa