Rusonätä (Minuartia rubella, syn. Sabulina rubella) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen tunturikasvi. Suomessa rusonätä harvinainen Lapin kasvilaji ja se on luokitettu uhanalaiseksi.[1]

Rusonätä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Nädät Minuartia
Laji: rubella
Kaksiosainen nimi

Minuartia rubella
(Wahlenb.) Hiern

Katso myös

  Rusonätä Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Rusonädän kukka ja nuppuja.

Mätästävä ja matalakasvuinen rusonätä kasvaa vain 3–8 cm korkeaksi. Varret ovat pystyjä ja ainakin latvasta nystykarvaisia. Vastakkain olevat, harmahtavanvihreät lehdet ovat ruodittomia, tasasoukan suikeita ja selvästi kolme- tai viisisuonisia. Kukkien nuput ovat pitkulaisia. Kukat ovat punertavia tai valkoisia. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Kukkien verholehdet ovat suippoja, kolmisuonisia, terälehtiä pidempiä ja kotaa selvästi lyhyempiä. Terälehdet ovat lyhytkyntisiä, ehyt- tai lanttokärkisiä ja leveän puikeita tai vastapuikeita. Heteitä on 8–10, emiö on kolmilehtinen. Rusonätä kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kolmiliuskaisesti aukeava kota.[2]

Rusonätä muistuttaa lähinnä sukulaislajiaan lapinnätää (M. biflora).[3]

Levinneisyys muokkaa

Rusonätä on levinnyt laajalle alueelle pohjoisen pallonpuoliskon arktisille alueille. Levinneisyysalue ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen tuntureilta itään läpi Venäjän arktisten alueiden ja edelleen Pohjois-Amerikan pohjoisosiin sekä Kalliovuorille. Lajia tavataan myös Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorille.[3] Suomessa rusonätää tavataan ainoastaan Enontekiöltä Kilpisjärven suurtuntureilta.[4] Lajia tavataan muun muassa Saana-tunturilta.[5]

Elinympäristö muokkaa

Rusonätä on pohjoisten vuoristojen tundran kasvi. Suomessa se kasvaa tuntureiden kosteilla ja avoimilla liuskesorarinteillä ja kallionraoissa. Laji on kalkinvaatija.[6]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry: Norjanarho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina . Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 70.

Viitteet muokkaa

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 6.3.2012.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 103, 105.
  3. a b Den virtuella floran: Rödnörel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 6.3.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Rusonädän levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.3.2012.
  5. Väre 1997, s. 70.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 105.

Aiheesta muualla muokkaa