Eugen (Ruotsin prinssi)
Prinssi Eugen (Eugén Napoleon Nikolaus; 1. elokuuta 1865 Drottningholmin linna, Ekerö, Ruotsi – 17. elokuuta 1947 Tukholma, Ruotsi) oli Ruotsi-Norjan perintöruhtinas (vuodesta 1905 lähtien vain Ruotsin prinssi) ja Närken herttua, joka toimi myös taidemaalarina. Hän oli kuningas Oskar II:n ja kuningatar Sofian nuorin poika.
| Prinssi Eugen | |
|---|---|
| Närken herttua | |
 Prinssi Eugen | |
| Syntynyt |
1. elokuuta 1865 Drottningholmin linna, Ekerö, Ruotsi |
| Kuollut |
17. elokuuta 1947 (82 vuotta) Waldemarsudde, Tukholma, Ruotsi |
| Koko nimi | Eugén Napoleon Nicolaus |
| Suku | Bernadotte |
| Isä | Oskar II |
| Äiti | Kuningatar Sofia |
Elämäkerta muokkaa
Eugen suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1884, kirjoittautui saman vuoden kevätlukukaudella Kristianian yliopistoon ja suoritti samana vuonna upseerin tutkinnon. Vuonna 1885 hän matkusti Italiaan, Egyptiin ja Syyrian ja palasi Istanbulin kautta. Jo samoihin aikoihin hän oli alkanut maalata. Kirjassa Våra minnen (1886), jonka hän julkaisi veljiensä Oskarin ja Karlin kanssa, on joitakin hänen piirroksiaan sekä jäljennökset kolmesta hänen maalaamastaan Palestiina-aiheisesta akvarellista.[1] Vuosina 1885–1886 hän opiskeli Uppsalassa Wilhelm von Gegerfeltin oppilaana.[1] Hänen muita taiteiden opettajiaan olivat Hans Gude ja Hugo Salmson.[2]
Vuoden 1887 alussa prinssi saapui Pariisiin, virallisen selityksen mukaan "harjoittaakseen jonkin aikaa taideopintoja". Suomalaisesta taiteilijasta Albert Edelfeltistä tuli hänen oppaansa ja ystävänsä Pariisin ateljeissa ja näyttelyissä.[3] Pariisissa hän käytti peitenimeä Monsieur Oscarsson ja opiskeli Léon Bonnat'n koulussa, jossa hän piirsi ja maalasi elävien mallien mukaan. Kun Bonnat'n koulu saman vuoden syksyllä lopetti toimintansa, siirtyi prinssi Eugen Henri Gervexin ateljeehen. Hän opiskeli kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta talvisin Pariisissa ja maalasi kolmena kesänä ruotsalaisia maisema- ja henkilökuvia Dalbyssä Skånessa, jossa Hugo Salmson toimi hänen opastajanaan. Pariisin maailmannäyttelyssä 1889 Ruotsin osastolla oli näytteillä hänen pieni skånelaisaiheinen maalauksensa Perunapelto Dalbyssä (ruots. Potatisåker i Dalby) ja kolme pastellista muotokuvaharjoitelmaa. Näitä ei kuitenkaan mainittu näyttelyluettelossa, mutta nuori aloittelija, joka signeerasi teoksensa nimellä Eugène, tuli kuitenkin yleisölle tutuksi ja sai hienon arvostelun. Palkintojen jaon yhteydessä hän sai kunniamainnan pastellimaalarina.[4] Joulukuun 11. päivänä 1889 hänet valittiin ensimmäiseksi kunniajäseneksi Ruotsin tiedeakatemiaan.
Prinssi Eugen osoitti nopeasti itsenäisen taiteilijaluonteensa, hienon luontotunteen, joka etsi omia ilmaisumuotojaan. Hänen tuotantonsa ensimmäisinä vuosina hänen palattuaan Pariisista osoitti antaumuksellista yksityiskohtien tutkimusta ja samaan aikaan pyrkimystä melodiseen luonnontunteeseen: Kuun nousu (ruots. Månuppgång'') ja Aamutunnelma (ruots. Morgonstämming) esittävät tunturimaisemia, Kevät (kruots. Våren) ja Sisäjärvi (ruots. Insjön) Mälarenin luontoa. Yllättävä teos oli Metsä (ruots. Skogen), joka ilmentää vahvaa tuntemusta yksinäisyydestä syvällä metsässä keskellä korkeita ja paksuja honkien runkoja. Kun se asetettiin näytteille, sitä sanottiin leikillisesti prinssin sukutauluksi.[5]
Prinssin maalaukset saivat ennen pitkää uusia ilmaisumuotoja. Vuonna 1893 hän maalasi Södermanlandin maaseudulla teokset Vanha linna (ruots. Det gamla slottet''), Auringon viimeinen välähdys (ruots. en sista solglimt) ja Molemmat poppelit (ruots. De båda popplarna). Yhdessä Pilvet (ruots. Molnet)-maalauksen kanssa vuodelta 1895 ne muodostavat oman ryhmänsä hänen teostensa joukossa. On oletettu, että hän sai raikkaita vaikutteita käydessään Etelä-Italiassa, mutta hänen on myös arveltu saatu vaikutteita sveitsiläiseltä taiteilija Arnold Böckliniltä. Maalaukset on tehty yksinkertaisin linjoin suurelle tasopinnalle, ja niille tyypillisiä piirteitä ovat aaltoileva maanpinta, tiiviit lehtikasat, kasautuneet pilvet ja taustalla voimakkaan sininen taivas. Saman tyylinen on myös hänen myöhempi triptyykkinsä Hagastämningar, jonka hän maalasi Tukholman uuden oopperatalon kuninkaallista lämpiötä varten vuonna 1898. Siinä hän toi maisemamaalaukset nykyiseen ruotsalaiseen koristemaalaustaiteeseen. Hän maalasi myös maisemakuvan Hagaparkenista klassisine pyöreine temppeleineen, jota ympäröi koristepoppeli sekä lehteviä ja kukkivia kastanjapuita. Värivalikoima on raikas ja reipas ja ilmentää kesäkuista sinistä taivasta ajelehtivine pilvineen, puiston rehevää vihreyttä ja sinisiä lahtia.[6]
Aurinkoisista ja hienoista maisema-aiheista prinssi siirtyi muihin aiheisiin. Tukholman saaristosta tuli joksikin ajaksi tärkein alue, jossa hän tutki kesäyötä ja kesäisiä auringonnousuja. Hänen ensimmäinen yritelmänsä oli Kesäyö (ruots. Sommarnatt), näkymä meren selkien yläpuolelle kohoavalta kukkulalta, josta katsottuna tummat metsäiset saaret kuvautuvat tyyneen veteen. Aiheeltaan samankaltaisia ovat myös Valoisa yö (ruots. Den ljusa natten), Yöpilvi (ruots. Nattmolnet) ja Tyyni vesi (ruots. Det stilla vattnet). Viimeksimainittu on romanttinen metsäaiheinen teos, jossa tyyntä pikku lampea ympäröivät puut yötaivaan pilvien alla.[7]
Kun prinssi vuonna 1905 oli muuttanut Waldemarsuddeen, hänen teoksiinsa ilmaantui uusi aihepiiri, vesiväylä Tukholmaan eri vuodenaikoina ja vuorokauden aikoina: valkoiset saaristolaivat kesäiltojen hämärässä ja kesäöinä, etelärannan tehtaat talvella sekä luontoaiheet Djurgårdenin saarella.[8]
Kun kuninkaan ja hovin vihaama Strindberg ja hänen yhteistyökumppaninsa August Falck perustivat Intiimiteatterin ja tarvitsivat rahaa, prinssi ei epäröinyt avustaa heitä.[9] Testamentissaan hän määräsi, että hänen suuri taidekokoelmansa Waldemarsuddenissa tulisi kuulumaan valtiolle. Kokoelmaan kuuluu muun muassa Anders Zornin Carl Larssonn Ivan Aguélin ja Carl Fredrik Hillin teoksia sekä Ernst Josephsonin teos Näkki, jonka prinssi osti, kun sitä ei kelpuutettu Ruotsin kansallismuseoon. Puutarhassa on veistospuisto, jossa on muun muassa Carl Millesin, Carl Eldhin, Christian Erikssonin ja Lisa Erikssonin veistoksia. Vuosi hänen kuolemansa jälkeen, 1948, Waldemarsudden muutettiin taidemuseoksi, jossa hänen oma kokoelmansa muodostaa pääosan näytteillä olevista teoksista.[10]
Prinssi Eugen osallisui juutalaisten ja poliittisten pakolaisten puolesta järjestettyihin mielipidekokouksiin, ja hänet nähtiin yhdessä natsi-Saksassa suuresti vihatun Mia Leche Löfgrenin kanssa etualalla vastustamassa kansallissosialismia.[9]
Prinssi Eugen oli naimaton aikana, jolloin perintöruhtinaat jokseenkin säännöllisesti menivät naimisiin vertaistensa kanssa.
Esivanhemmat muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Georg Nordensvan: Svensk konst och svenska konstnärer i 19de århundradet. Del II. Från Karl XV till sekelslutet, s. 395–399. Tukholma: Bonniers, 1928. ISBN 990478566X.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Nordisk familjebok, 7. osa (Egyptologi - Feinschmecker, s. 1036, art. Eugen. Uggleuplagan, 1907. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Store norske leksikon: Eugen Napoleon Nicolaus snl.no. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Nordensvan 1928, s. 395.
- ↑ Nordensvan 1928, s. 396.
- ↑ Nordensvan 1928, s. 396–397.
- ↑ Nordensvan 1928, s. 398.
- ↑ Nordensvan 1928, s. 398–399.
- ↑ a b Prinsen följde sitt samvete Svenska Dagbladet. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Prins Eugens Waldemarsudde Waldemarsudden taidemuseo. Viitattu 15.8.2012.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eugen (Ruotsin prinssi) Wikimedia Commonsissa
- Prinssi Eugenin taide, Helsingin Sanomat, 21.08.1932, nro 225, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot