Rukajärven reunamuodostuma
Rukajärven reunamuodostuma (engl. Rugozero Moraine) on Venäjän puolella sijaitseva reunamuodostuma, jonka Suomen puolella sijaitseva jatke on Koitereen reunamuodostuman Rukajärven läntisen osan suora jatke. Läntinen osa kerrostui 11 790–11 590 vuotta sitten Fennoskandian jäätikön Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen ja sen itäinen osaa kerrostui Kuusamon–Vienanmeren virtauskielekkeen eteen 12 500–12 300 vuotta sitten.[1][2]
Maantietoa
muokkaaRukajärven reunamuodostumassa on sen keskivaiheella taitekohta, jonka eri puolilla on reunamuodostumalla eri suunnat. Se jaetaankin läntiseen ja itäiseen osaan. Läntinen osa on suora jatke Suomessa sijaitsevalle Koitereen reunamuodostumalle, joka alkaa Venäjällä kaartamaan koillisen suunnasta lähes pohjoiseen päin. Se kulkee maastossa noin 30 kilometriä sen rinnakkaisesta Kalevalan reunamuodostumasta ja sen pituus on Suomen rajalta mitattuna noin 150 kilometriä. Rukajärven lähellä siihen yhtyy koillis-lounas-suuntainen itäinen haara, joka ulottuu Vienanmerelle Belomorskiin asti. Tämän haaran pituus on noin 100 kilometriä. Maaselkä kulkee itäisen reunamuodostuman ali, jolloin sen vedenjakaja jakaa alueen eri suuntiin laskeviksi.[1][3]
Muodostumisteoria
muokkaaRukajärven reunamuodostuman itäinen osa muodostui ensimmäiseksi Kuusamon–Vienanmeren virtauskielekkeen eteen noin 12 500–12 300 vuotta sitten (aikaisemman ajoituksen mukaan 12 300–12 100 vuotta sitten). Virtauskieleke virtasi alueelle luoteesta päin. Mannerjäätikön reuna päättyi täällä kuivalle maalle, mutta jäätiköiden eteneminen oli jo padonnut Vienanmeren laskujoen ja vedenpinta oli alkanut nousta noin 12 300 vuotta sitten. Jääpato kesti yli 200 vuotta ja sen taakse muodostui Vienanmeren jääjärvi, jonka vedenpinta saavutti suurimman korkeutensa noin 12 050 vuotta sitten (±150 vuotta sitten). Vedenpinnan nousu vaikutti itäiseen haaraan huuhtoen esimerkiksi Rukavaaran rinteitä 175 metrin korkeudella.[1]
Vienanmeren jäätikköjärven muodostanut jäätikkö suli pois noin 12 050 vuotta sitten ja jäätikköjärven vedenpinta alkoi tyhjentyä Vienankurkun kautta Barentsinmereen. Sen tyhjeneminen kesti noin 200 vuotta ja sen vedenpinta aleni silloin 50–60 metriä. Voimakas vedenpurkaus aiheutti tunnistettavaa eroosiota Vienankurkun pohjalle.[1]
Rukajärven reunamuodostuman läntinen osa kerrostui Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen eteen vasta jäätikköjärven pinnanlaskun jälkeen. Tämän näkee läntisen osan pohjoispäässä Rukajärven viereisestä Tikshasta, jossa muodostumassa ei ole veteen kerrostumisen merkkejä. Läntisen osan pohjoispää ohittaa hieman itäisen osan pään. Ei ole poissuljettua, että Pohjois-Karjalan kieleke olisi työntänyt edellään pientä osaa itäistä osaa. Läntisen osan ajoitus on epäsuora. Läntinen osa kerrostui vasta itäisen osan jälkeen, mutta ennen Kalevalan reunamuodostumaa 11 400–11 300 vuotta sitten. Jos oletetaan, että mannerjäätikön reuna perääntyi täällä 300–400 metriä vuodessa, kerrostui Rukajärven muodostuma 100–150 vuotta ennen Kalevalan muodostumaa. Silloin on läntisen osan todennäköinen muodostuminen tapahtunut 11 700–11 600 vuotta sitten.[1][2]
Rukajärven itäisen osan muodostuminen on tapahtunut ennen tai lähes samaan aikaan kuin Ensimmäinen Salpausselkä ja läntinen osa samanaikainen kuin Koitereen reunamuodostuma ja Toinen Salpausselkä.[1]
Lähteitä
muokkaa- ↑ a b c d e f Putkinen, Niko: Late Weichselian deglaciation chronology and palaeoenvironments in northern Karelia, NW Russia (PDF) (väitöskirja geologiassa) 2011. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 18.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Stroeven, Arjen P. & al.: Deglaciation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016 ISSN 0277-3791 (englanniksi)
- ↑ Rukajärven reunamuodostuman keskikohta, GeoMixer-karttapalvelu, kosmosnimki.ru, viitattu 22.8.2021