Roy Nicolas Courlander (6. joulukuuta 1914 Lontoo, Englanti1. kesäkuuta 1979 Lethbridge Park, Uusi Etelä-Wales, Australia) oli uusiseelantilainen sotilas, joka joutui Kalamatassa Kreikassa natsi-Saksan sotavangiksi vuonna 1941 ja aloitti sitten yhteistyön natsien kanssa Waffen-SS:n Brittiläisissä vapaajoukoissa.[1]

Roy Courlander

Courlander muutti 1930-luvulla ensin Uusille-Hebrideille ja sitten marraskuussa 1938 Uuteen-Seelantiin. Hän työskenteli verohallinnossa. Kesäkuussa 1939 Courlander jäi rikoskumppanien kanssa kiinni murtautumisesta taloon Napierissa. Hän väitti olleensa paikalla syyttömänä sivullisena, mutta sai puolentoista vuoden ehdollisen vankeustuomion. Hän muutti Aucklandiin ja meni 30. syyskuuta 1939 naimisiin Joan Beryl Marchandin kanssa. Kolme päivää myöhemmin Courlander värvättiin Uuden-Seelannin toiseen maailmansotaan lähetettäviin joukkoihin. Hän lähti Egyptiin tammikuussa 1940, opiskeli saksaa ja toimi pataljoonansa tiedustelujaoksen jäsenenä. Joulukuussa 1940 Courlander sai ylennyksen ja hänen sotilasarvokseen tuli lance corporal. Hän joutui sotavangiksi Kalamatassa 29. huhtikuuta 1941, mutta onnistui lyhyesti pakenemaan sotavankien kuljetukseen käytetystä junasta. Courlander vietiin Mariboriin, jossa hän työskenteli vankileirillä tulkkina. Vuonna 1943 hänet lähetettiin Genshagenin propagandistiselle "lomaleirille". Courlander aloitti yhteistyön natsien kanssa tekemällä näille myötämielisiä radiolähetyksiä.[1]

Tammikuussa 1944 Courlander oli mukana perustamassa Brittiläisiä vapaajoukkoja Waffen-SS:n alaisuuteen. Hän oli yksi Brittiläisten vapaajoukkojen johtohahmoista ja vastasi värväyksistä. Hän kiersi kannustamassa muitakin sotavankeja liittymään joukkoihin. Huhtikuussa 1944 hänestä tehtiin Unterscharführer. Sotatoimien Euroopassa lähestyessä loppuaan Courlander karkasi länsirintamalle. Hän loikkasi liittoutuneiden puolelle, liittyi belgialaisiin vastarintajoukkoihin ja loukkaantui. Ison-Britannian joukoille hän selitti yhteistyötään natsien kanssa halulla karata ja sabotoida Brittiläisten vapaajoukkojen toimintaa.[1]

Sotaoikeudessa Courlander todettiin syylliseksi vapaaehtoiseen vihollisen avustamiseen. Hän sai viidentoista vuoden vankeustuomion ja tuli lähetetyksi Mount Edenin vankilaan Aucklandiin. Toukokuussa 1950 tuomio alennettiin yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseksi yhdistettynä raskaaseen työhön. Courlander kuitenkin vapautui 2. lokakuuta 1951. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut syöpään 9. maaliskuuta 1949, ja vapautuessaan hän meni naimisiin edesmenneen vaimonsa läheisen ystävän Margaret Josephine Spencen (o.s. Young) kanssa. Courlander toimi 1950-luvun loppupuolella Uuden-Seelannin social credit -liikkeessä. Hänen toinen avioliittonsa päättyi eroon vuonna 1968. Courlander muutti Australiaan ja kuoli siellä 1. kesäkuuta 1979. Dictionary of New Zealand Biographyn (2000) mukaan hänen natsien kanssa tekemänsä yhteistyön motiivit ovat epäselviä, mutta hänet nimetään todennäköiseksi opportunistiksi, jolle Brittiläiset vapaajoukot edustivat tapaa oman elämänlaadun parantamiseen.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d J. A. B. Crawford, Courlander, Roy Nicolas Te Ara, viitattu 7.7.2024 (englanniksi)