Rory Gallagher
Rory Gallagher (2. maaliskuuta 1948 Ballyshannon, Donegalin kreivikunta – 14. kesäkuuta 1995 Lontoo) oli irlantilainen blues- ja rockkitaristi, jonka ura käynnistyi 1960-luvulla yhtyeessä Taste. Gallagher oli kitaristi ja laulusolisti, John Wilson jazzsävyinen rumpali ja Richard McCracken monitahoinen basisti. Gallagherin soittotaito kehittyi Tasten aikana huomattavasti. Yhtye teki kaksi studiolevyä, Taste ja On the Boards, ja kaksi rajun esiintymisen todistanutta livelevyä Live at Montreux ja Live at the Isle of Wight, joista jälkimmäinen ilmestyi kauan sen jälkeen, kun yhtye oli hajonnut samalla festivaalilla.
| Rory Gallagher | |
|---|---|
 Rory Gallagher esiintymässä Manchesterissa 1982. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1948 Ballyshannon, Donegalin kreivikunta, Irlanti |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1995 (47 vuotta) Lontoo, Britannia |
| Ammatti | muusikko, lauluntekijä, musiikkituottaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1963–1995 |
| Tyylilajit | blues, blues rock, hard rock, rhythm and blues, rock and roll, jazz, folk, skiffle |
| Soittimet | laulu, kitara, basso, mandoliini, saksofoni, sitar, huuliharppu, banjo, dobro |
| Yhtyeet | Taste |
| Levy-yhtiöt |
Polydor Records Chrysalis Records Buddah Records Castle Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.rorygallagher.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten Rory Gallagher ja Deuce 1971, Blueprint ja Tattoo 1973, Irish Tour 1974, 1975 Against the Grain, jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen Fender Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja Calling Card 1976.
Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa: Ruisrockissa 1975, Helsingin Kulttuuritalolla 1976[1] ja Provinssirockissa 1984.
Vuonna 1972 Gallagher äänestettiin Melody Makerin vuoden muusikoksi, ja Eric Clapton tuli toiseksi. Hänen albuminsa Live in Europe on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.
Rory Gallagher kuoli 1995 maksansiirron komplikaatioihin. Fender on kunnioittanut Gallagheria omalla nimikko-Stratocaster-mallilla.
Diskografia muokkaa
- Rory Gallagher 1971
- Deuce 1971
- Live in Europe 1972
- Blueprint 1973
- Tattoo 1973
- Irish Tour ’74 1974
- Against the Grain 1975
- Calling Card 1976
- Photo-Finish 1978
- Top Priority 1979
- Stage Struck 1980
- Jinx 1982
- Defender 1987
- Fresh Evidence 1990
- The G-Man Bootleg Series Vol.1 1992
- BBC Sessions 1999
- Let's Go To Work 2001
- Meeting With The G-Man 2003
- The Blues 2019
Lähteet muokkaa
- ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
Aiheesta muualla muokkaa
- Website Rory Gallagher
- Hp for the late great Rory Gallagher
- Rorysfriends by Myspace
- YLE Elävä arkisto: Rory Gallagherilla jalat maassa
- Masa & Pena Hietanen: The Irish Blues Man (Rory Gallagher), Musa 1/1974 s. 20–23.