Avaa päävalikko

Rolf Leonard Tiivola (3. joulukuuta 1894 Helsinki3. tammikuuta 1971 Helsinki[1]) oli suomalainen rovasti ja päätoimittaja.[2]

HenkilöhistoriaMuokkaa

Tiivolan vanhemmat olivat pankkivirkailija Johan Leonard Tiivola ja Mathilda Ahlblad. Hän pääsi ylioppilaaksi 1914 ja hänet vihittiin papiksi 1918.[2]

Tiivola oli kirkkoherran apulaisena Hietamäellä Inkerinmaalla 1916–1917 ja sitten sotilaspastorina Pohjan poikien rykmentissä 1919, Raskaassa tykistörykmentissä 1919–1921, Uudenmaan rakuunarykmentissä 1921–1924, Rannikkotykistörykmentti 1:ssä 1924–1928 sekä Uudenmaan rykmentissä 1928–1939. Sotavuosina hän oli pastorina 1939–1940 Kannaksen armeijan esikunnassa ja sitten maavoimien esikunnassa. Hän oli pastorina Helsingin varuskunnassa vuodesta 1941 ja merivoimien esikunnassa vuodesta 1943.[2]

Tiivola toimi lisäksi Lappeenrannan pakkotyölaitoksessa apulaisopettajana ja saarnaajana 1921–1924 sekä tuntiopettajana Helsingin tyttökoulussa 1925–1927. Hän oli Suomen Sotilas-lehden päätoimittajana 1927–1943, Koti ja Kasarmi-lehden päätoimittajana 1931–1943 sekä Kylväjä-lehden päätoimittajana vuodesta 1943. Nuori Mies-lehden toimitussihteerinä Tiivola oli 1947–1953.[2]

Rolf Tiivola oli naimisissa vuodesta 1919 Inez Maria Palmrothin kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista tunnetuin oli pääjohtaja Mika Tiivola.[2]

ToimituksiaMuokkaa

  • Risti rintamalla : valikoima sotilaspappien saarnoja ja puheita sotatalvena 1939-1940 ; toim. Joh. Björklund ja Rolf Tiivola. Otava 1940
  • Ristiritari : rintamamiesten kokemuksia rukouksesta, Raamatun lukemisesta ja Jumalan varjeluksesta ; toimittaneet Rolf Tiivola ja Ensio Lehtonen. WSOY 1941
  • Uhrasimme henkemme - koti, isänmaa ja uskonto sankarivainajiemme kirjeiden valossa ; toimittanut Rolf Tiivola ; teoksen toimittamisessa avustaneet Antero Kajanto ja Alfred Ehder. Kustannusosakeyhtiö Fennia, Helsinki 1941
  • Ensimmäiset kranaatit : ja muita rintamamiesten kertomuksia ; koonneet Rolf Tiivola ja Ensio Lehtonen. Otava 1943

LähteetMuokkaa

  1. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 5.1.1971, s. 7.
  2. a b c d e Kuka kukin on 1954