Roky Erickson
Roger ”Roky” Kynard Erickson (15. heinäkuuta 1947 Austin, Texas, Yhdysvallat – 31. toukokuuta 2019 Austin, Texas, Yhdysvallat)[1] oli yhdysvaltalainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä. Roky tulee hänen etunimiensä Roger ja Kynard ensimmäisistä tavuista. Hän tuli tunnetuksi The 13th Floor Elevators -yhtyeen laulajana ja biisintekijänä. Yhtye oli psykedeelisen rockin edelläkävijä. Sen jälkeen hän jatkoi sooloartistina useiden eri taustayhtyeiden kanssa.[2]
| Roky Erickson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Roger Kynard Erickson |
| Syntynyt | 15. heinäkuuta 1947 Austin, Texas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. toukokuuta 2019 Austin, Texas, Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, laulaja, lauluntekijä, runoilija |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Roky Erickson |
| Laulukielet | englanti |
| Tyylilajit | |
| Soittimet | Kitara, koskettimet |
| Yhtyeet | The 13th Floor Elevators |
| Levy-yhtiöt | Sony Music |
| Aiheesta muualla | |
| www.rokyerickson.net | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ericksonin levyt eivät ole koskaan nauttineet listamenestystä, mutta hänen ihailijoihinsa kuuluvat monet merkittävät rockmuusikot. Roky Erickson sai mainetta yhtä paljon musiikkinsa kuin traagisen henkilökohtaisen elämänsä ansiosta.[2] Ericksonin uraa varjostivat huumeiden käyttö ja skitsofrenia[3], joiden vuoksi hän oli useaan otteeseen laitoshoidossa.[2]
Historia
muokkaaVarhaiset vuodet
muokkaaErickson alkoi soittaa pianoa 5-vuotiaana ja kitaraa 12-vuotiaana. Arkkitehdin ja oopperalaulajaksi halunneen äidin lapsena kasvanut Erickson jätti lukion kesken ryhtyäkseen ammattimuusikoksi. Hänen ensimmäinen levyttänyt yhtyeensä oli The Spades, jonka single ”We Sell Soul” oli paikallinen hitti Teksasissa vuonna 1964.[2]
The 13th Floor Elevators
muokkaaThe 13th Floor Elevatorsin Erickson perusti 1965, ja hänestä tuli yhtyeen johtohahmo ja biisintekijä yhdessä Tommy Hallin kanssa. Yhtye teki välittömän vaikutuksen kiertäessään kotiosavaltiossaan Texasissa ja sai ihailua muun muassa ZZ Top -yhtyeen laulajalta Billy Gibbonsilta, josta tuli myös Roky Ericksonin läheinen ystävä.[4]
Yhtyeen maine kovana keikkaesiintyjänä toi sille levytyssopimuksen International Artists -levy-yhtiön kanssa, mutta suosion kasvaessa myös maine paikallisen lainvalvonnan silmissä synkkeni. Yhtye oli julkisesti tunnettu huumeidenkäytöstä, mikä johti jatkuvaan poliisihäirintään.[2] Sekä Austinin että Houstonin poliisi teki useita huumeratsioita yhtyeen keikoilla.[5]
Yhtyeen ensimmäistä albumia The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators (1966) pidetään yleisesti rockin historian ensimmäisenä psykedeelisenä albumina. Levyn hitiksi nousi Ericksonin kappale ”You’re Gonna Miss Me”, jonka single nousi Yhdysvaltain pop-listan sijalle 56 vuonna 1966. Kappale päätyi myöhemmin Lenny Kayen tuottamalle Nuggets-kokoelmalle.[2] Seuraavana vuonna Roky Erickson vieraili The Red Crayola -yhtyeen albumilla The Parable of Arable Land, joka julkaistiin vuonna 1967. The 13th Floor Elevators julkaisi vielä albumit Easter Everywhere (1967) ja Bull of the Woods (1969) mutta LSD:n ja marihuanan käyttö ajoivat yhtyeen hajoamisen partaalle. Vuonna 1969 yleisö alkoi huolestua Ericksonin terveydentilasta kuullessaan hänen puhuvan todella sekavia lavalla esiintyessään San Antonion maailmannäyttelyssä Texasissa.[6]
Mielisairaalassa
muokkaaVuonna 1969 Erickson pidätettiin marihuanan hallussapidosta ja häntä uhkasi kymmenen vuoden vankilatuomio. Välttääkseen vankilatuomion hän vetosi mielisairauteen ja joutui sairaalaan, mistä hän pakeni muutamia kertoja mutta jäi kuitenkin aina kiinni. Hänen todettiin lopulta sairastavan skitsofreniaa. Erickson passitettiin osavaltion vankimielisairaalaan, missä hän asui vuoteen 1972 saakka. Hänelle annettiin sairaalassa sähköhoitoa ja thorazinea.[2] Erickson jatkoi soittamista myös mielisairaalassa. Hän kirjoitti sairaalassa myös runoja.[7] Näiltä ajoilta on julkaistu akustisia demoja sisältävä kokoelma Never Say Goodbye (1999), sekä Openers 2 -niminen runo- ja lyriikkakirja.[8] Erickson vapautui sairaalasta vuonna 1973 muttei koskaan palautunut täysin entiselleen.[2]
Paluu musiikkiin
muokkaa
Vuonna 1974 Erickson kokosi taustalleen ensimmäisen sooloyhtyeensä Bleib Alien, joka julkaisi singlen ”Two Headed Dog” (1975). Ericksonin uusia sanoituksia leimasi kiinnostus kauhu- ja science fiction -elokuviin. Yhtye vaihtoi nimensä myöhemmin muotoon Roky Erickson and the Aliens ja julkaisi samalla nimellä ensimmäisen ja ainoan albuminsa vuonna 1980. Albumi on julkaistu myöhemmin nimillä The Evil One ja I Think of Demons. Levyn julkaisi Englannin CBS, ja sen tuottajana oli Creedence Clearwater Revivalin basisti Stu Cook, mutta suurista odotuksista huolimatta se ei saavuttanut menestystä. Osasyynä tähän oli Ericksonin Britanniassa tekemä pressikiertue, jolla hän antoi erittäin sekavia haastatteluja.[8] Hänen uudet kappaleensa – kauhuelokuvista vaikutteita saaneet ”Two-Headed Dog”, ”Don’t Shake Me Lucifer” ja ”I Walked with a Zombie” – eivät saavuttaneet suurta suosiota. Hän säilytti kuitenkin omistautuneen kulttiseuraajakunnan. Hänen epävakaista olosuhteistaan hyötyivät useat häikäilemättömät managerit, jotka saivat hänet allekirjoittamaan epäedullisia julkaisusopimuksia. Tämän seurauksena julkaistiin jatkuvasti luvattomia äänitteitä, joista Erickson ei saanut lainkaan tuloja. Vuonna 1982 hän väitti marsilaisen asettuneen hänen kehoonsa ja alkoi vähitellen vetäytyä musiikkimaailmasta.[2][6]
Vaikeat vuodet
muokkaa
1990-luvulle tultaessa Erickson sinnitteli 200 dollarin kuukausittaisella sosiaaliturvalla. Hänet pidätettiin 1990-luvun alussa postivarkaudesta. Syytteet kuitenkin hylättiin, kun varkauden kohteeksi joutunut naapuri ymmärsi Ericksonin olleen vaikeasti sairas, minkä jälkeen Erickson palautettiin väliaikaisesti laitokseen.[2][6][8] Tämän jälkeen Ericksonin ura jatkui erittäin katkonaisena. Valonpilkahduksia olivat lähinnä albumit Don’t Slander Me (1986) ja osittain tuoretta materiaalia sisältänyt All That May Do My Rhyme (1995). Fanien nälkää ruokittiin lukemattomilla kokoelmilla ja livekoosteilla, joista edustavimpia ovat Gremlins Have Pictures (1986) kokoelma, sekä livealbumi Casting the Runes (1987).
Ericksonin terveyden heiketessä entisestään Warner Brosin Bill Bentley kokosi hänen kunniakseen tribuuttilevyn Where The Pyramid Meets The Eye vuonna 1990. Levyllä versioivat Ericksonin tuotantoa muun muassa The Jesus and Mary Chain, R.E.M., ZZ Top, Julian Cope, Bongwater, John Wesley Harding, Doug Sahm ja Primal Scream.[1] [8][4]Ericksonin tuotantoa on versioitu laajalti myös muuten: Suomessa hänen kappaleitaan ovat soittaneet muun muassa HIM, Viikate ja The Flaming Sideburns.
Ericksonin toinen paluu musiikin pariin
muokkaa
Vuonna 2001 Ericksonin nuorin veli Sumner Erickson voitti oikeudessa veljensä huoltajuuden ja aloitti hänen kuntoutuksensa. Prosessia seurattiin Keven McAlesterin dokumenttielokuvassa You’re Gonna Miss Me. Sumnerin hoivassa Roky sai pitkästä aikaa asianmukaista terveydenhoitoa. Sumner perusti myös hyväntekeväisyyssäätiön veljensä tukemiseksi ja ryhtyi oikeustoimiin saadakseen tälle hnen musiikistaan kuuluvat maksut. Ericksonin kunto parantui, ja syyskuussa 2005 hän soitti kotikaupungissaan Austinissa ensimmäisen täysimittaisen konserttinsa 20 vuoteen.[2]
Roky Erickson jatkoi tämän jälkeen keikkailua harvakseltaan vanhan The Explosives -yhtyeensä kanssa. Hän teki myös elämänsä ensimmäiset ulkomaiden kiertueet. Roky Erickson & the Explosives esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa 8. heinäkuuta 2007 Turun Ruisrockissa. Ericksonin uutta aktiivisuutta täydensi kokoelma-albumin I Have Always Been Here Before: The Roky Erickson Anthology julkaisu. Vuonna 2008 ilmestyi myös kokoelma Halloween, joka sisälsi liveäänityksiä vuosilta 1979–1981 Ericksonin ja The Explosives -yhtyeen esittämänä.[2]
Skotlantilainen post-rock -yhtye Mogwai julkaisi Batcat-EP:n vuonna 2008. Roky Erickson lauloi levyllä kappaleen ”Devil Rides”. Vuonna 2008 Roky Ericksonin taustabändinä toimi psykedeelistä rokkia soittanut The Black Angels. Roky Erickson & The Black Angels julkaisi yhteisen konsertti-DVD:n Night Of The Vampire vuonna 2010. [9] Vuonna 2010 julkaistiin Roky Ericksonin ensimmäinen uusi sooloalbumi 14 vuoteen. True Love Cast Out All Evil jäi kuitenkin hänen viimeiseksi levyksi. Albumilla Roky Ericksonia säestää Okkervil River -yhtye. Erickson jatkoi aktiivista keikkailua, ja toukokuussa 2015 hän osallistui ainutkertaiseen The 13th Floor Elevatorsin jälleennäkemiskonserttiin Levitation Festivalilla Austinissa (aiemmin tunnettu nimellä Austin Psych Fest). Hänen kanssaan lavalla olivat Tommy Hall, John Ike Walton, Ronnie Leatherman, hänen poikansa Jegar Erickson ja kitaristi Fred Mitchim.[2]
Erickson kuoli 71-vuotiaana 31. toukokuuta 2019.[10]
Vuonna 2021 julkaistiin uusi tribuuttialbumi May the Circle Remain Unbroken, jonka julkaisi levy-yhtiö Light in the Attic Records. Albumilla Roky Ericksonin kappaleita esittää artistit kuten Neko Case, Jeff Tweedy, Gary Clark Jr., Lucinda Williams, Ty Segall ja The Black Angels.[11]
Diskografia
muokkaaSooloalbumit
muokkaaStudio
muokkaa- Don’t Slander Me (1986, Restless)
- Gremlins Have Pictures (1986, Pink Dust Records, kokoelma)
- Casting the Runes (1987, Five Hours Back, live)
- Holiday Inn Tapes (1987, Fan Club, demoja)
- Openers (1988, Five Hours Back)
- All That May Do My Rhyme (1995, Trance Syndicate)
- Demon Angel: A Day and a Night with Roky Erickson (1995, Triple X Records)
- Roky Erickson and Evilhook Wildlife (1995, Sympathy for the Record Industry)
- Never Say Goodbye (1999, Emperor Jones, demoja)
- Don’t Knock the Rok! (2004, Norton Records, demoja)
- I Have Always Been Here Before (2005, Shout! Factory, antologia)
- Halloween (2008, Norton Records)
- True Love Cast Out All Evil (2010, ANTI- Records)
Livealbumit
muokkaa- Live at the Ritz 1987 (1988, Fan Club)
- Live Dallas 1979 (1992, Fan Club)
The 13th Floor Elevators
muokkaaRoky Erickson and the Aliens
muokkaa- Roky Erickson and the Aliens (1980, CBS Records)
- The Evil One (1981, Restless Records)
Roky Erickson and the Resurrectionists
muokkaa- Beauty and the Beast (1993, Sympathy for the Record Industry)
Lyriikkaa
muokkaa- Openers II (2.13.61 Publications, 1995)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Roky Erickson, Legendary Psychedelic Musician, Dies at 71 Variety. 31.5.2019. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Ankeny, Jason: Roky Erickson Songs, Albums, Reviews, Bio & Mo... AllMusic. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Dorian Lynskey: The man who went too high The Guardian. 8.6.2007. Viitattu 22.3.2016.
- ↑ a b Stephen Thomas Erlewine: Remembering Roky Erickson, a Forefather of Outsider Rock Pitchfork. 3.6.2019. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)
- ↑ ‘He was from another world’: The legacy of Texas rock musician Roky Erickson TPR. 16.7.2022. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c James McMahon: Roky Erickson, 1947-2019 – a psych-rock pioneer whose brilliance was often eclipsed by the chaos of his mind NME. 5.6.2019. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Dorian Lynskey: The man who went too high The Guardian. 8.6.2007. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b c d I Have Always Been Here Before | Celebrating the Life and Music of Roky Erickson Southwest Review. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)
- ↑ Roky Erickson & The Black Angels – Night Of The Vampire Dvd Discogs. Discogs. Viitattu 10. 6. 2024.
- ↑ Greene, Andy: Roky Erickson, Psychedelic Rock Pioneer, Dead at 71 31.Toukokuuta 2019. Rolling Stone. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ “Very, very, very psychedelic”: The Legacy of Roky Erickson TIDAL Magazine. 16.7.2021. Viitattu 11.3.2025. (englanniksi)