Avaa päävalikko
Stanford Tuck Hawker Hurricanen ohjaamossa noin vuonna 1940.

Robert Roland "Bob" Stanford Tuck (1. heinäkuuta 19165. toukokuuta 1987) oli englantilainen hävittäjälentäjä. Hän oli myös ensimmäisiä Kuninkaallisten ilmavoimien lentäjiä, jotka tulivat hävittäjä-ässäksi Spitfirellä.[1]

Lontoon Catfordissa syntynyt Robert Tuck aloitti ilmailu-uransa vuonna 1935. Myöhemmin RAF:n pilotiksi valmistuttuaan hän lensi Gloster Gladiator -konetyypillä. Toukokuussa 1940 Tuck toimi 92. hävittäjälaivueen lentuepäällikkönä sekä taisteli Dunkerquessa. Kesäkuussa 1940, seitsemän viholliskonetta pudotettuaan sekä yhdellä jaetulla ja kahdella vaurioitetulla tuhoamisellaan Robert Stanford Tuckille myönnettiin muun ohella Distinguished Flying Cross (DFC) sekä Distinguished Service Cross (DSO) sotilasansiomerkkinä. Tuck saavutti Spitfirellä taistellen 14 pudotusta, kaksi jaettua sekä yhden todennäköisen, ja kaksi vaurioitettua ja yhden jaetun vaurioitetun viholliskoneeseen kohdistuneen saavutuksen. Toimiessaan 257. hävittäjälaivueen komentajana Tuck lensi Hawker Hurricanella.

Myöhemmin Tuck toimi majurin arvoisena ja Biggin Hillin lentorykmentin komentajana. Varsin pian tämän jälkeen Tuck ammuttiin alas Ranskan yllä tammikuussa 1942. Silloin hän joutui vihollisen vangitsemaksi, kun lensi Spitfife Mk Vb:llä. Pudotustilillä oli tuolloin 27 varmistettua sekä kuusi todennäköistä ilmavoittoa.

Tuck pysyi RAF:n palveluksessa aina vuoteen 1949 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle everstiluutnantin arvoisena. Hän kuoli vuonna 1987.[2]

LähteetMuokkaa

  • Price, Alfred: Spitfire Mk I/II -ässät 1939-41, Koala-Kustannus, 2002 ISBN 952-5186-35-0 (s. 64)

ViitteetMuokkaa

  1. Price, A., 1996/2002: s. 64
  2. Price, A., 1996/2002: s. 64

Aiheesta muuallaMuokkaa