Robert ”Bob” Alvin Lewis (18. lokakuuta 191718. kesäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen ilmavoimien kapteeni, joka osallistui Boeing B-29:n eli ”Superfortressin” koelento-ohjelmaan. Hän osallistui myös Operaatio Centerboard I:een eversti Paul Tibbetsin apupilottina.[1] Hiroshiman atomipommituslennolla Lewis piti lentolokia eli lentopäiväkirjaa. Kuuluisaksi tulikin Lewisin huudahdus Little Boyn räjähdettyä Hiroshiman yllä: ”Luojan tähden, mitä me olemme tehneet?”[2][3] Lentolokiin eli päiväkirjaan päätyi merkintä: " -Voi Luojani!" (engl." Oh, my God! ")[4]

Kuvassa vasemmalta: Ferebee, Tibbets, Van Kirk, Lewis.

Teoksessa Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä kuvataan joitakin Lewisin tekemiä tempauksia. Lewis kuvataan suulaana ja herkkänä ärtymään. Lentäjän taidoiltaan ja ilmailuun liittyneessä rohkeudestaan, sekä itseluottamuksestaan miestä kuvaillaan jokseenkin ”pistämättömänä”; jopa uskaliaisuuteen asti rohkeana ja aloitekykyisenä lentokoneen päällikkönä. Lewisin avuiksi mainittiin välittömyys sekä vilpitön, lämpimän isällinen asennoituminen omaan lentomiehistöönsä. Lewis olikin suuresti arvostettu esimies alaistensa keskuudessa. Raskaan pettymyksen sekä hänelle että toiselle hyvin kilpailuhenkiselle lentomiehistön päällikölle, Claude R. Eatherlylle, tuottikin se, etteivät he päässeet pudottamaan ensimmäistä atomipommia. Molempien koneet sekä miehistöt, tosin näyttelivät keskeistä roolia tässä erikoisoperaatiossa.[5]

Ennen atomipommituksia, oli kapteeni Lewis miehistöineen suorittanut niin kutsuttuja "Kurpitsa" -pommitustehtäviä (Pumpkin), eli raskaalla konventionaalisella pommilla tehty pommihyökkäys. He hyökkäsivät Japaniin 4 kertaa tällä tavoin. Kahdesti näissä tehtävissä oli ollut mukana Enola Gay, muut kaksi operaatiota toteutettiin nk. lainakoneella (Up An' Atom).

Robert A. Lewisin niinkutsuttuun vakiomiehistöön, nimeltään Crew B-9 olivat kuuluneet seuraavat sotilashenkilöt: apuohjaajana Richard McNamara, suunnistajana Harold Rider, sekä pommittajana Stewart Williams.[6] Mainitut henkilöt olivat juuri vasta valmistunutta konetta noutamassa. Koska koneen tiedettiin päätyvän "erikoiskäyttöön" – niin valmistus viivästyi. Miehistö joutui tuona aikana turhautuneena odottamaan Omahassa. Hiroshiman tehtävää suorittamaan lähdettäessä, oli kapteeni Lewis selittänyt asian näin: että he "joutuvat tekemään sijaa arvoasteikossa ylemmille". Thomas W. Ferebee oli majurin arvoinen tuolloin, ja "Dutch" eli Hollantilainen Van Kirk taasen kapteenin arvossa.[7]

Lewisille oli kova pettymys, ettei hän päässyt johtamaan ensimmäistä atomipommin pudotusta. Pommin konstruktiota tai sen suurta tuhovoimaa Lewis ei vielä tuolloin tiennyt. Hiroshiman atomilentohyökkäys oli nimeltään ”Erikoispommituslentohyökkäys nro 13”. Nagasakiin tehdyn pommitushyökkäyksen toteutti lentomiehistö Crew C-15, joka oli alistettu majuri Charles Sweeneylle. Hänen komentamansa ryhmä oli osoitettu olevan kaikkein pätevimpiä pommitusharjoituksissa. Sweeneyn ja Lewisin välit eivät olleet kovin läheiset eivätkä lämpimät. Sweeney totesikin, ettei kyennyt tekemään vaikutusta Lewisiin – päinvastoin kuin useimpiin muihin, joiden kanssa tämä työskenteli.[8]

Lewisia kuvailtiin käyttäytyvän ”cowboyn tavoin”, jonka arvion oli esittänyt koneen pyrstöampuja, kersantti George R. "Bob" Caron. Hänen väitettiin suhtautuvan koneeseensa ja miehistöönsä omistushaluisesti.[9] Joka tapauksessa hän näytti pitävän niistä hyvää huolta, eikä hänen koneensa kärsinyt juurikaan teknisistä vioista. 509. raskaan erityispommitusrykmentin pommittajan, majuri Thomas W. Ferebeen sekä suunnistajan, kapteeni Theodore ”Dutch” Van Kirkin kanssa Lewis kärsi myös asennoitumisvaikeuksia, kuten myös yksikön tutkaupseerin, luutnantti Jacob ”Jake” Beserin. Lewis ei tullut näiden kanssa kovin hyvin toimeen.[10] Robert A. Lewis oli omalla toiminnallaan syyllistynyt useisiin vakaviin rikkeisiin, joidenka johdosta Paul Tibbets oli erittäin likellä lähettää hänet sotaoikeuteen. Hän ei sitä lopuksi kuitenkaan toteuttanut.

Projekti Albertan ollessa vielä koulutusvaiheessaan Lewis erosi ensimmäisestä vaimostaan. Hänen toinen avioliittonsa Mary Eileenin kanssa sen sijaan osoittautui ilmeisen onnelliseksi. Myöhemmällä iällään Lewis harrasti kuvanveistoa. Hän luultavasti kävi sodan jälkeen Japanissa, kuten myös Tibbets sekä Ferebee. Lewis kuoli vuonna 1983.

Lewis toimi myöhemmin makeistehtaan henkilöstöpäällikkönä. Tibbetsin isä oli taasen toiminut makeistukkurina. Lewisia haastateltiin vuonna 1951 amerikkalaisessa televisio-ohjelmassa, jossa tämä tapasi erään hibakushan. Tämä oli tuolloin ministerin asemassa.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Gordon Thomas & Max Morgan Witts: Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä, Wsoy 1981
  • Popp, Georg & Pleticha, Heinrich: Miljoona Vuotta – Viisi sekuntia (Wir leben seit fünf sekunden, alk. saks. 1958, Arena-Verlag. Würzburg, Länsi-Saksa), Wsoy 1962 (s. 450-453)

Viitteet muokkaa

  1. ROBERT A. LEWIS, 65, CO-PILOT ON MISSION OVER HIROSHIMA – NYTimes.com http://www.nytimes.com/1983/06/20/obituaries/robert-a-lewis-65-co-pilot-on-mission-over-hiroshima.html
  2. Thomas & Witts: s. 348
  3. Popp & Pleticha: s. 453
  4. Silvennoinen, Martti: Sydämenlyöntejä jälkeen Hirošiman. Julkaisija: Kirjapaja, Helsinki, ajankohta 1973. ISBN 951-621-070-8.
  5. Thomas & Witts: s. 41, 307
  6. http://www.mphpa.org/classic/CG/Photo-Pages/CGP-245.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Thomas & Witts: s. 297
  8. Thomas & Witts: s. 148
  9. Thomas & Witts: s. 60–61
  10. Thomas & Witts: s. 137–138

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pumpkin_bomb