Avaa päävalikko

Ritarinkannukset (Delphinium) on leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Maailmanlaajuisesti sukuun kuuluvia lajeja on noin 350. Suvun lajeista on muodostettu koristekasvikäyttöön erilaisia risteymiä sekä lajiryhmiä, joista käytetään nimeä jaloritarinkannus (Delphinium Belladonna-, Elatum- ja Pacific-Ryhmät) tai ruusuritarinkannus (Delphinium Ruysii-Ryhmä). Ritarinkannukset ovat kaikilta osiltaan myrkyllisiä sisältäen alkaloideja, kuten delfiniiniä (C33H45NO9, CAS-numero 561-07-9) ja ajasiinia (ajacine, C34H48N2O9, CAS 509-17-1).

Ritarinkannukset
Isoritarinkannus (Delphinium elatum)
Isoritarinkannus (Delphinium elatum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ritarinkannukset Delphinium
L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ritarinkannukset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ritarinkannukset Commonsissa

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Isoritarinkannus (Delphinium elatum) ja jaloritarinkannukset ovat noin 2 metriä korkeita. Kukinnot ovat sinisiä, valkoisia tai roosanvärisiä.

Levinneisyys ja historiaMuokkaa

Kiinanritarinkannusta (Delphinium grandiflorum) tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty ympäri Eurooppaa 1700-luvulta lähtien. Isoritarinkannus löydettiin Siperiasta 1600-luvulla. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

ElinympäristöMuokkaa

Ritarinkannukset menestyvät auringossa. Ne tarvitsevat kuohkean, syvämultaisen ja hyvin ravitun maan.[1]

LajejaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ”Ritarinkannukset”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 104-105. Porvoo: Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa