Ripuaariset frankit
Ripuaariset frankit eli ripuaarit (lat. ripa ”ranta”) olivat yksi frankkien germaanikansan pääryhmistä. Ripuaariset frankit syntyivät chamavien, brukterien, chattuarien ja ampsivarien heimojen liityttyä yhteen. Heidän asuinsijansa olivat Reinin yläjuoksun alueella, kun taas saalilaiset frankit asuivat Reinin alajuoksulla. Ripuaariset frankit alkoivat 200-luvulla hyökkäillä Kölnin seudulta Galliaan. Julianus torjui heidät noin vuonna 360. Stilicho sai suostuteltua ripuaariset frankit Rooman palvelukseen, ja kansainvaellusajalla ripuaariset frankit puolustivat Reinin rajaa vandaalien hyökkäyksiä vastaan. Ripuaariset frankit levittäytyivät vähitellen Reinin yli Maasiin ja Aacheniin sekä Eifelin vuoristoseuduille.[1]
Ripuaarien laki on kirjattu Lex Ripuariaan eli ripuaarilaiseen lakiin, joka on alun perin kirjoitettu 500-luvun alkupuolella mutta on nykyisessä muodossaan peräisin kuningas Dagobert I:n ajalta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Franker Nordisk familjebok / Uggleupplagan. 8. Feiss - Fruktmögel /1087-1088. Project Runeberg. Viitattu 25.4.2021. (ruotsiksi)
- ↑ Ripuaarilainen laki, Ripuaarit, Tietosanakirja osa 8, palsta 74. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1916