Rinkebyn koululakko 1984

Rinkebyn koululakko vuonna 1984 oli suomalaisten maahanmuuttajien Tukholman Rinkebyn lähiössä järjestämä toimenpide, jossa he pitivät lapsiaan kotona koulusta viiden viikon ajan. Lakko toteutettiin vastaulauseena suunnitelmille lakkauttaa kaikki suomenkielinen opetus Rinkebyssä, jossa suurin osa asukkaista oli etnisiä suomalaisia.

Rinkebyn koululakko 1984
Päivämäärä: 16. tammikuuta – 7. maaliskuuta 1984 Paikka: Rinkeby, Tukholma Lopputulos: Lakkoilijat voittivat ja suomenkielinen opetus säilytettiin.
Osapuolet
Suomalaiset lapsiperheet Rinkebyssä	Ruotsi
Komentajat
Tuntematon	koulukunnanneuvos Margareta Schwartz

Tausta

Vuosina 1950–1980 noin puoli miljoonaa Suomen kansalaista muutti Ruotsiin etsimään työtä ja asuntoa, joita puuttui sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta. Suomalaisen maahanmuuton lisääntyessä asenne suomalaisiin muuttui yhä vihamielisemmäksi. Suomi nähtiin uhkana homogeeniselle Ruotsin valtiolle. Täten esiteltiin integraatiomalli, jonka mukaan suomalaiset oppilaat sijoitettaisiin neljänneltä luokalta lähtien ruotsinkielisiin luokkiin harjoitteluaineiden ja matematiikan oppitunneilla. Kuudesluokkalaisia opetettaisiin vain suomen ja englannin oppitunneilla suomeksi. Ruotsin kielen oppitunneilla suomalaiset oli tarkoitus erottaa toisistaan ja suomen käyttöä oli tarkoistus rangaista. Koululakko alkoi 16. tammikuuta 1984 vastalauseena sille, mikä suomalaisten vanhempien mukaan oli Suur-Ruotsin assimilaatiopolitiikkaa.

Tapahtumien kulku

Yli puolet alueen suomalaisista perheistä osallistui lakkoon, ja johtavassa asemassa olivat naiset, jotka olivat asuneet Ruotsissa yli kymmenen vuotta. Monet olivat naimattomia. Useimmat olivat töissä terveydenhuolto- tai lastenhoitoalalla. Lakkoa ohjattiin vanhempainkokouksien kautta. Yhteensä 12 vanhempaa, kaksi kultakin luokalta, osallistui näihin kokouksiin. Heistä neljä muodosti tiedotusosaston, jonka kautta lakosta kerrottiin medialle.

Lakon aikana vapaaehtoiset opettivat lapsia Suomi-Seuran tiloissa ja jäsenien kodeissa. Opettajat olivat lakon kannalla olevia opettajia, suomenkielisen kansanopiston opiskelijoita, opettajakorkeakoulun harjoittelijoita tai vapaaehtoisia vanhempia.

Lopuksi viiden viikon lakon jälkeen, 7. maaliskuuta 1984, lakko päättyi kompromissiin, jonka mukaan integraatiomalli hylättiin, ja sen tilalle kehitettiin uusi malli, jossa teoreettisten aineiden oppilaita opetettaisiin ensin suomeksi, sitten ruotsiksi samasta aiheesta. Lakko sai paljon huomiota ja aiheutti jännitteitä Ruotsin sosiaalidemokraattien ja SDP:n välille, koska ne eivät olleet samaa mieltä asiasta. Lakkoajan aikana kansallismieliset ruotsalaiset levittivät myös myyttejä siitä, että suomalaiset vaativat, että Ruotsista tehtäisiin virallisesti kaksikielinen maa.

Tukitoimenpiteet

Lakko sai tukea monilta ruotsinsuomalaisilta yhdistyksiltä, muun muassa Ruotsin suomalaiselta opettajainliittolta. Näiden lisäksi lakkoa sai tukea vasemmistopuolueen paikallisyhdistyksiltä, Ruotsin kreikkalaisten keskusliitolta sekä Ruotsin vähemmistöeläkeläisten keskusliitolta. Silja Line ja Viking Line lahjoittivat paperia, kyniä ja viivaimia opetukseen.

Naapuroivassa Tenstassa järjestettiin omat lakot Järingen koulussa ja Gullingen koulussa tarkoituksena tukea Rinkebyn lakkoa. Myös Skanstullin lukio ja Rinkebyn suomenkielinen esikoulu osallistuivat näihin toimiin.