Wikipedia

Riihimäen Asemaravintola

Riihimäen Asemaravintola toimi vuosina 1870–2009 Riihimäen rautatieasemalla. Riihimäen historiakirjan mukaan Olivia Axeen aloitti Pietarin radan rakennusvaiheen aikana ruokatarpeiden myynnin Lopentien varrella. [H-P 1] Lupa oli väliaikainen ja vasta v.1880 Gustaf Axeen sai pysyvän luvan kaupalle, kun uusi laki elinkeinovapaudesta oli tullut voimaan 1879. Pietarin radan avaamispäivää 11. syyskuuta 1870 pidetään myös Olivia Axeenin aloittaman Asemaravintolan aloituspäivänä. Asemarakennusta laajennettiin 1890-luvulla ja myös ravintola sai silloin paremmat tilat. Nykyinen (v.2024) asemarakennus on rakennettu vuonna 1935.[MT 1]

Junat pysähtyivät Riihimäellä vuoden 1870 aikataulun mukaan 12 tai 14 minuuttia, pysähdysaika mahdollisti Asemaravintolan ruokatarjoilun. Olivia Axeenin ansiosta ravintolasta alkoi tulla kuuluisa, että sinne matkustettiin myös vain ruokailemaan.[H-P 2] Riihimäen Asemaravintolassa oli kolme luokkaa, joista parhain oli ykkösluokka. Ravintolaan Olivia Axeen hankki ensiluokkaisia ruoka-aineita, joka takasi hyvä laadun ja loi hyvän maineen. Ruoka-aineista kahvi ja sokeri hankittiin Helsingistä, suolakurkkuja ja hilloja Pietarista, sekä lihaa, maitoa ja vihanneksia Santamäen kartanosta, jonka omistajana oli vävy H.G. Brander (myöhemmin Paloheimo). Ruoka-aineiden kuljetusta Santamäen kartanosta helpotti Riihimäki - Lopen välinen kapearaiteinen rautatie vuodesta 1907 alkaen.

Ykkösluokan juhlaruokailussa oli tarjolla mm. voileipäpöytä, lihaliemi, keitetty lohi, lampaanselkää, parsaa voivaahdolla, sitruunaputinki, paistettu lintu, viinihyytelö, jäätelö, juustoja, hedelmiä ja keksejä sekä lopuksi kahvi ja likööri. Juomana viinaa, olutta, sherryä, valko- ja punaviiniä, kivennäisvettä, samppanjaa (linturuokien kanssa), portviiniä, tokaijia ja likööriä. Juomien annokset olivat pieniä ja ruokailut kestivät pitkään, joten sen aikana ei suuremmin päihdytty. Olivia Axeen ei myöskään sallinut alkoholin väärinkäyttöä.[MT 2]

Olivia Axeenin kuoltua vuonna 1914 Asemaravintolaa alkoi hoitamaan H.G. Paloheimo. Riihimäen Asemaravintola maine kasvoi entisestään ja maamme itsenäisyyden alkuaikoina ravintolassa vieraili mm. kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim huhtikuussa 1919 ja maaliskuussa 1920, vierailua varten hankittiin uusi kalusto ruokasaliin.[MT 3] Tämä ruokasalin kalusto on siirretty Paloheimo Oy:n toimistorakennukseen Asemaravintolan sulkeuduttua vuonna 2009.[PAA 1] Myös matkakirjailija Ernst Lampén kehuu v. 1905 Riihimäen Asemaravintolan vasikanpaistia, lihapullia, leikkeitä, lyökkileivoksia ja voita, sanoen ruokia supisuomalaisiksi.[1] Lisäksi hän kehuu Riihimäen asemahotellia ja muutenkin Riihimäkeä.[H-P 3] [PAA 2]

Riihimäen Asemaravintola oli Paloheimo Oy:n hoidossa vuoteen 2009 saakka ja vuodesta 1919 osa Paloheimo yhtiön liiketomintaa.[2] Vuonna 1979 asemarakennuksen toiseen kerrokseen tehtiin tilausravintola kabinetti- ja luentotiloineen, jossa on vaalittu Oliva Axeenin luomaa hyvää mainetta ja perinnettä.[MT 4] [R-hyk 1] Tilausravintolan kabinettien nimet olivat 'Axeen', 'Öller' ja 'Brander'.[PAA 3]

Olivia Axeenin 11. syyskuuta 1870 aloittaman Riihimäen Asemaravintolan viimeinen aukiolopäivä oli 29. toukokuuta 2009.[PAA 4] Riihimäen Asemaravintolasta ruokaohjeineen on tehty kirja.[PAA 5]

Olivia Axeenin hoitama Riihimäen Asemaravintola oli esimerkkinä monelle muulle Suomen asemaravintolalle.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Matkailu. Suomen Urheilulehti, 01.04.1905, nro 3, s. 56. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.07.2024.
  2. ↑ historia H. G. Paloheimo Oy. Viitattu 16.7.2024. (suomeksi)
  3. ↑ Uutisia. Suomen nainen, 01.04.1914, nro 7, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.07.2024.
  1. ↑ Marko Toppi: ”Olivia ja Gustaf Henrik Axéen”, moniste https://www.finna.fi/Record/ratamo.149294?sid=4752687914 , 10.4.2002, sivut 4-5.
  2. ↑ Marko Toppi: ”Olivia ja Gustaf Henrik Axéen”, moniste https://www.finna.fi/Record/ratamo.149294?sid=4752687914 , 10.4.2002, sivu 6.
  3. ↑ Marko Toppi: ”Olivia ja Gustaf Henrik Axéen”, moniste https://www.finna.fi/Record/ratamo.149294?sid=4752687914 , 10.4.2002, sivu 6.
  4. ↑ Marko Toppi: ”Olivia ja Gustaf Henrik Axéen”, moniste https://www.finna.fi/Record/ratamo.149294?sid=4752687914 , 10.4.2002, sivu 9.
  1. ↑ Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, ISBN 951-99205-4-4, sivu 137.
  2. ↑ Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, ISBN 951-99205-4-4, sivu 137-138.
  3. ↑ Jouko Hoffrén - Kalevi Penttilä: ”Riihimäen historia I”, 1979/2006, ISBN 951-99205-4-4, sivu 142-143.
  1. ↑ Ulla Paavilainen: ”Makujen matka - Riihimäen Asemaravintola 1870-2009”, 2010, ISBN 978-952-92-7990-6, sivut 30-31.
  2. ↑ Ulla Paavilainen: ”Makujen matka - Riihimäen Asemaravintola 1870-2009”, 2010, ISBN 978-952-92-7990-6, sivu 11.
  3. ↑ Ulla Paavilainen: ”Makujen matka - Riihimäen Asemaravintola 1870-2009”, 2010, ISBN 978-952-92-7990-6, sivu 64.
  4. ↑ Ulla Paavilainen: ”Makujen matka - Riihimäen Asemaravintola 1870-2009”, 2010, ISBN 978-952-92-7990-6, sivu 60.
  5. ↑ Ulla Paavilainen: ”Makujen matka - Riihimäen Asemaravintola 1870-2009”, 2010, ISBN 978-952-92-7990-6.
  1. ↑ Helena Honka-Hallila: ”Riihimäki Hyvien yhteyksien kaupunki, Riihimäki 1960 - 2000”, ISBN 951-8952-63-9, Hämeenlinna, 2000, sivu 203-204.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Riihimäen_Asemaravintola&oldid=22522725”