Rentoapila

putkilokasvilaji

Rentoapila (Trifolium campestre, syn. T. procumbens, Chrysaspis campestris) on yksivuotinen apiloihin kuuluva kasvilaji.

Rentoapila
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: campestre
Kaksiosainen nimi

Trifolium campestre
Schreb.

Katso myös

  Rentoapila Wikispeciesissä
  Rentoapila Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Rentoapilakasvusto.
 
Rentoapila

Rentoapila kasvattaa 5–25 cm korkean karvaisen varren, joka on rento tai koheneva. Lehdet ovat kolmisormisia. Lehdykät ovat 0,8–1,2 cm pitkiä, vastapuikeita ja vain keskilehdykkä on ruodillinen. Puikeat korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia, 2–3 mm pitkiä ja lehtiruotia lyhyempiä. Kukinto on lähes pallomainen ja 20–30-kukkainen. Kukintoperä on tavallisesti tukilehteä selvästi pitempi. Kukan verhiö on kalju, teriö on tyveltä yhdislehtinen, väriltään aluksi vaaleankeltainen ja lopulta kellanruskea. Kukan purje on pitkittäispoimuinen. Rentoapila kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1][2]

Muista Suomessa tavattavista apilalajeista rentoapila muistuttaa eniten pikkuapilaa (T. dubium) ja kelta-apilaa (T. aureum).[3]

Levinneisyys

muokkaa

Rentoapila on levinnyt koko Eurooppaan Länsi-Venäjälle saakka lukuun ottamatta Islantia ja Fennoskandian pohjoisosia. Lisäksi sitä tavataan Pohjois-Afrikassa Marokosta Libyaan, Lähi-idässä, Turkissa, Kaukasuksen alueella ja paikoin Keski-Aasiassa. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen itäosiin.[3] Suomessa rentoapilaa on tavattu satunnaisesti Oulun korkeudelle saakka. Eteläisimmässä Suomessa laji on vakiintunut, muualla maassa satunnainen tulokas.[4]

Elinympäristö

muokkaa

Rentoapilaa tavataan Suomessa lähinnä kylvönurmikoilla, pelloilla ja tienvarsilla.[1] Aikaisemmin lajia tavattiin lähinnä satamissa, jonne lajia tuli laivojen painolastimaiden mukana.[5]

Lähteet

muokkaa
  • Bo Nylén: Suomen ja Pohjolan kasvit. (suomeksi toim. Pentti Alanko, Lasse Kosonen, Pekka Rintamäki ja Eevi Karvonen) WSOY, 1992 (suomenkielinen laitos 1993). ISBN 951-0-18540-X
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 288.
  2. Nylén 1992, s. 305.
  3. a b Den virtuella floran: Jordklöver (ruotsiksi) Viitattu 20.4.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Rentoapilan (Trifolium campestre) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
  5. Ålands flora 2010, s. 257.

Aiheesta muualla

muokkaa