Relander-muistomerkki
Relander-muistomerkki (työnimi Alhaalta ylös, sisältä ulos) on Helsingin Etu-Töölössä sijaitseva kuvanveistäjä Matti Peltokankaan toteuttama Suomen toisen presidentin Lauri Kristian Relanderin muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee Hesperian esplanadilla, Runeberginkadun itäpuolella. Muistomerkki on vuodelta 1996.
| Relander-muistomerkki | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Relander-muistomerkki |
| Toinen nimi | Alhaalta ylös, sisältä ulos |
| Tekijä | Matti Peltokangas |
| Valmistumisvuosi | 1996 |
| Taiteenlaji | kuvanveisto |
| Korkeus | 2,08 |
| Sijainti | Etu-Töölö |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Koordinaatit | |
Teoksen kuvaus
muokkaaAbstrakti muistomerkki muodostuu neljästä neliön muotoon symmetrisesti sijoitellusta suuresta kuutiosta, jotka ovat punaista graniittia. Kuutioiden tahkoja peittävät diagonaalisesti uurretut teräväreunaiset urat, jotka vierekkäisissä kuutioissa ja vierekkäisillä sivuilla etenevät vastakkaisiin suuntiin. Kuutiot on sijoitettu matalalle korokkeelle ja ohikulkijat voivat vapaasti liikkua niiden välissä. Kuutioiden särmien pituudet ovat 2,08 metriä.[1] Monumentti painaa yhteensä lähes sata tonnia.[2] Jalustakiveyksen reunaan on kiinnitetty puolitoistametrinen pronssilaatta, jossa lukee ”L K Relander 1883 1942”. Alkuperäinen laatta varastettiin elokuussa 2018,[3] mutta se on korvattu uudella.
Teoksen on tarkoitus vertauskuvallisesti kuvata Relanderin roolia Suomen kansainvälisten suhteiden edistäjänä (avoin muoto, dynaaminen ulkoasu) ja demokraattisen hallinnon perinteen jatkajana ja vakiinnuttajana (Suomen peruskallion graniitti).[1] Mahdollisia viittauksen kohteita ovat myös suomalaisen yhteiskunnan sisäinen avautuminen Relanderin kutsuessa vuonna 1926 sosiaalidemokraatit hallitukseen, vuoden 1930 talonpoikaismarssin jäyhyys ja Relanderin ”säteilevä” persoona. Teos pyrkii myös huomioimaan lähikortteleiden vähäeleisen 1920–1930-lukujen funktionalistisen arkkitehtuurin.[4]
Historia
muokkaaSuomen varhaisista presidenteistä Relander sai muistomerkin Helsinkiin viimeisenä.[2] Holkerin hallitus asetti tammikuussa 1989 toimikunnan pohtimaan silloin puuttuneiden kolmen entisen presidentin eli Relanderin, Rytin ja Kekkosen virallisten muistomerkkien sijoituspaikkoja Helsingissä. Ensimmäisenä toteutettu Rytin muistomerkki päätettiin sijoittaa Hesperian esplanadin itäpäähän ja Relanderin muistomerkki saman puistokäytävän länsipäähän.[5] Peltokangas voitti Relanderin muistomerkistä järjestetyn kilpailun vuonna 1993 ehdotuksellaan Alhaalta ylös, sisältä ulos.[4] Relander-muistomerkin ulkonäkö herätti vähemmän julkista keskustelua kuin muut abstraktit presidenttien muistomerkit, mahdollisesti siksi että samanaikainen Rytin muistomerkkikiista vei pääosan huomiosta ja ”kansallishenkisen” graniitin käyttö materiaalina teki Relanderin muistomerkistä hyväksytymmän.[6][2]
Peltokangas valmisti muistomerkin vuosina 1993–1995 Helsingin Vuosaaren telakan läheisellä työmaalla.[7] Hän työsti graniittikuutiot kokonaan itse hakulla käsityönä, avustajana vain oma poikansa. Kivet lohkottiin sitä ennen Peltokankaan valvonnassa Pyhtäällä sijainneesta louhimosta.[2] Teos paljastettiin 29. marraskuuta 1996.[1] Tilaisuudessa puhui tasavallan presidentti Martti Ahtisaari.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Relander-muistomerkki Helsingin taidemuseon Julkiset veistokset -tietokanta. Viitattu 5.5.2018.
- ↑ a b c d Erik Kruskopf: Veistosten kaupunki – Taidetta Helsingin katukuvassa (suom. Rauno Ekholm), s. 79–81. Schildts, Helsinki 2000.
- ↑ Esa Koivuranta: Presidentti Relanderin muistomerkistä vietiin pronssinen nimilaatta – arvo tuhansia euroja Yle 6.9.2018. Viitattu 18.9.2018.
- ↑ a b Otso Kantokorpi: Matti Peltokangas, s. 5. Parvs, Helsinki 2008.
- ↑ Tuuli Lähdesmäki: Kuohahdus Suomen kansan sydämestä – Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa, s. 27, 140, 164. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2007.
- ↑ Lähdesmäki 2007, s. 123.
- ↑ Kantokorpi 2008, s. 105.
- ↑ Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille – Pääkaupunkiseudun julkiset teokset, s. 139. Edita, Helsinki 2006.